Valkeaa unelmaa

Joulua kohti mennään ja saatiin roppakaupalla luntakin tänne. Vielä kun ehtisi vähän joulukoristeluja tehdä tässä kiireen keskellä ennen aattoa.

Rakenneultrassa meni hyvin ja kaikki oli niinkuin pitikin. Terveet rakenteet oli kaikin puolin ja tulokkaamme oli siellä erittäin virkeänä pää ylöspäin ja naama mun selkärankaa kohti. Sukupuolikaan ei jäänyt epäselväksi, sillä hänellä oli "piippu pitkällä".  Meille on ihana pikkumies tulossa :) Ihastuin yhä enemmän häneen, kun voi nyt enemmän haaveilla ja kuvitella,  millainen vauva sieltä on tulossa.  Sen tosiaan tiedämme, että herra innostuu ainakin syömisestä ja autoilusta!

Raskauskaapista tulin ulos rytinällä aloittaen pomosta ja samalla parit tarkkakorvaiset työkaveritkin kuulivat uutiset ja tulivat onnittelemaan. Kulovalkean laillahan se tieto eteni ja kaikki taitaakin nyt jo olla tietoisia töissä. Osa oli jo vähän aavistanut jotain mun kasvavasta keskivartalosta.
Sitten oli vuorossa vanhemmat, sisarukset ja kaverit. Kaikki ovat suhtautuneet positiivisesti ja innostuneesti uutiseen. Muutama tarjoutui jo tekemään vauvalle käsitöitäkin <3 Kaikki sujui kuin unelma, vaikka uutisten kertominen jännitti meitä kamalasti.

Ensi viikolla on taas neuvolakäynti ja siellä saadaan tosite, jolla voidaan hakea esim. äitiysavustusta. Äitiyspakkaus mekin otetaan tietenkin. Pitäisi myös ottaa se OP:n vauvavakuutus kohta puoliin, josta muutama mammablogilainen onkin jo kerennyt hehkuttaa. Kiitos vaan vinkistä!
Suuhygienistillekin sain ajan ennen joulua ja sitten pitäisi varata tammikuulle sitä sokerirasitusaikaakin. Mehän Nyyttis-miehen kanssa oikeastaan vaan tykätään sokerilitkuista ;)

-Maru 20+6

Puolivälissä

Tänään ihmeteltiin raskauden puolivälin saavuttamista ja sitä, kuinka jäljellä olevat 140 päivää kuulostaa ja tuntuu lyhyeltä ajalta. Tässä pitäisi aloitella varmaan jo pinniksen, hoitopöydän ja turvakaukalon metsästys ihan tosi tarkoituksella. Otin vuosilomaa tammikuulle, että voisimme keskittyä hetkisen vauvavalmisteluihin ajan kanssa. Unipesän ja vaunuverhon haaveilen tekeväni itse.

Kolme yötä rakenneultraan... Ja sitten, jos kaikki on hyvin, luvassa on raskauspaljastus esim. työpaikalla..
Jännitys hiipii muuttopakkauksen keskelle.

-Maru 20+0

Liikkeitä

Ensimmäiset liikkeet tunsin yllättäen 18+0 istuessani illalla lukemassa lehtiä. Se oli sellaista elohiirimäistä poksimista juuri siinä oikeassa kohdassa, navan alapuolella. Nyt on muljumista tunnusteltu jo vähä yli viikon ja liikkeet ovat selvästi voimistuneet. Nyyttis tykkää poksutella eniten esim. syönnin jälkeen, autoillessa ja kuunnellessa musiikkia sekä silloin kun lepäilen hiljaa. Hän näyttää arvostavan tälläisiä hyviä perus juttuja ;)

Joulukuu on alkanut härdellissä, koska otimme isomman asunnon vastaan ja jouluksi pitäisi saada muutettua uuteen kotiin. Kaikki vapaa-aika menee pakkausvimmassa.
Tästä se kuuluisa pesänrakennusvietti nyt virallisesti alkoi, vaikka vannottiin, että me ei ainakaan vauvan tulosta silleen höpsähdetä, kuten meidän tutut. Onneks ei tarvii autoa laittaa vaihtoon, koska meiltä löytyy jo ihan tuon koirankin takia kunnon perhefarmari :D

Tasan viikon päästä on Nyyttiksen rakenneultraus ja kyllä se vähän jännittää. Toivomme vaan, että kaikki on hyvin ja meille on terve vauva tulossa. Sukupuolikin kiinnostaa, vaikka meille on kumpi vaan yhtä tervetullut. Pojalle meillä olisi jo aika varmat nimivaihtoehdot, mutta tytölle on niin paljon kivoja nimiä, että on vaikea valita sellainen, joka on kummankin mieleen.

Itsenäisyyspäivää aateltiin viettää vähä rennommin ja pakkausvapaammin hyvän ruoan ja teeveen parissa.
Täytyy myöntää, että kiusaus kasvoi liian suureksi ja olihan sitä parit pahvilaatikot kuitenkin täytettävä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

- Maru 19+3

Toinen neuvolakäynti

Toinen neuvolakäynti meni jutellessa kuulumisia. Puhuttiin voinnista, oireista ja ajatuksista. Mun kolotukset saattavat terveydenhoitajan mukaan liittyä juuri kohdun kasvamiseen. Ummetusta voisi kuulemma ehkäistä lisäämällä lesettä ja kasvis/hedelmäraasteita ruokavalioon. Ruisleipää en siis saa syötyä tällä hetkellä ollenkaan, koska maha tulee kipeäksi ja saan kamalat ilmavaivat. Mietin vaan, että mitä se raastaminen hyödyttää, tykkään syödä kasvikset haukkaamalla tai lohkoina :D

Puhuttiin myös siitä, mitä ajattelen synnytyksestä. Sehän just jännittääkin monestakin syystä. Tuntematon jännittää aina ja sitten kun olen vielä sattunut lukemaan lehdistä kauhutarinoita synnytyksistä, jossa on jokin mennyt pieleen joko äidin tai vauvan osalta. Terveydenhoitaja kuitenkin osasi muotoilla asian niin hyvin, että jännitys vähän laantui. Yksittäiset tarinat ovat yksittäisten ihmisten näkemyksiä ja kokemuksia aiheesta, eikä kaikille tapahdu samoin.

Painoa on tähän mennessä tullut nelisen kiloa, eikä hoitaja näyttänyt siitä hätkähtävän. Verenpainekin oli normaali ja vähän alakanttiin. Dopplerilla kuunneltiin sydänääniä ja syke huiteli Nyyttiskällä siinä 150 paikkeilla. Välillä hän tymäytti koivella kattoon ja uiskenteli dopplerin ulottumattomiin.

Varailtiin vielä noin viikon päähän neuvolaultra toiveestamme, sillä on kiva päästä taas katsomaan meidän vauvaa ruudun kautta. Jos näkisi vähän, että miten siellä on jaksettu kasvaa :)

Tänään lähti 18. Raskausviikko käyntiin. Jokohan tähän raskauteen uskaltaisi aloittaa luottamaan :)

-Maru 17+0

Kolotuksia rv 17

Elämme melko seesteistä raskausaikaa tällä hetkellä. Ei juuri tunnu siltä, että olisi raskaana. Nyytin liikkeiden tuntumista odotellaan.

Mulla on ollut muutamana päivänä särkyä nivusissa ja yhtenä aamuyönä heräsin kipeisiin vatsakramppeihin. Lähdin sitten lääkärissä käymään, kun huolestutti ne kivut ja lisäksi tuntuu, että koko ajan pissittää. Ja vaikka käy vessassa, nii tuntuu melkein heti uudestaan, että on hätä. Sitten kun käy uusiksi vessassa, nii ei tule kuin pari tippaa. Hankalaa.
Ei löytynyt tulehdusta eikä muutakaan hälyyttävää. Lääkäri teki myös nopean ultratsekkauksen ja siellä Nyyttis vaan hytkytteli ja sydän sykki, eli hengissä ainakin oli!

Välillä on hankala närästys ja ummetustakin on. Kaikki vatsavaivat siis löytyy, mut onneks pahoinvointi on päättynyt. Huomaan silti edelleen, että jos yllättää kamala nälkä, niin silloin kyllä tulee jäätävä olo. Töissä pitävät huolen siitä, että pääsen hyvin tauolle tankkaamaan,  ettei "Snickers-mainos efekti" pääse yllättämään, jos tiedätte mitä tarkoitan ;) Raukat työkaverit ovat edelleen epätietoisia, mistä tää mun syöntipriorisointi johtuu. Pitäis varmaan jo kohta tulla ulos raskauskaapista. Tai sitten ne ovat jo jotain epäilleet... Pomolle aattelin jysäyttää uutiset kivasti viimeistään siinä joulun alla, kunhan ollaan rakenneultrassa käyty.

-Maru 16+4

Vauhtia varusteluun! Rv 15-16

Hupsista, ostimme vaunut!
Kiersimme pari lastenliikettä läpi taannoin ja halusimme tutustua vaunuasioihin ihan käsituntumalla. Olimme ajatustasolla varautuneet Britaxin Smile 2 - yhdistelmärattaisiin, koska ne ovat mm.  kevyet nostaa sekä työntää ja menevät pieneen tilaan esim. autossa eikä niistä tarvitsisi pulittaa hirveitä summia. Meitä kiinnosti myös ihan käytetyt vaunut, jos olisi hyvät löytyneet netin syövereistä.
Smile 2 osoittautui kuitenkin hieman pettymykseksi ollessaan melko kiikkerät eikä niissä ollut jousitusta. Ihastuimme kuitenkin Go nextiin, värinä hieno viininpunameleeraus.  Go next oli tukevampi kuin Smile 2 ja siinä oli jousituskin ja ne kävivät paremmin käteen ollessan kuitenkin painoltaan melkein yhtä keveät kuin Smile 2. Päädyimme myös mielenkiintoiseen keskusteluun vaunujen värityksestä Vaimon kanssa, koska hän mietti, että entä jos tulee poika ja meillä on punaiset vaunut, nii onko se ulkopuolisille jotenki outoa. Mä taas ihmettelin, että valitseekohan joku oikeesti vaunujen värin vauvan sukupuolen perusteella eikä sillee, että mistä väristä ite tykkää. Meidän värivalinta on kuitenkin just se mikä omaa silmää miellyttää. Värilliset vaunut on kivemmat kuin vaikka perus mustat tai harmaat.

Muutama päivä hauduteltiin ajatusta vaunuista. Voiko niitä jo nyt ostaa? Entä jos tuleekin vielä keskenmeno tai rakenneultrassa saataisiin huonoja uutisia? Järjellä ajateltuna oltaisiin ostettu vaunut vasta esim. rakenneultran jälkeen tai joskus sitte rv 30+... Pomppasimme ulos mukavuusalueelta ja laitettiin vaunut uhkarohkeasti tilaukseen. Nyt olohuoneessamme seisoo upouudet viininpunaiset vaunut muistuttamassa tulevasta nyytistä!

Seuraava neuvolakäynti on parin viikon kuluttua ja pääsemme varmaan kuuntelemaan masun läpi sykkeitäkin pitkästä aikaa. Toivottavasti Nyyttis on siellä vielä virkeänä. Rakenneultraan on vielä vähän yli kuukausi ja mietimme, että voisi sitä ennen varata neuvolaan yhden ultrauskäynnin, niin näkisi jo vähän aiemmin, että miten siellä masussa on kasvettu.

Pahoinvointi on pitkälti helpottanut ja tunnen itseni ihan hiukan virkeämmäksi. Tässä sitä vaan ootellaan, että aika kuluisi eteenpäin.

-Maru

Syyskuulumiset ja rv 14

Huhheijaa, kylläpä kesä humpsahti ohi nopeasti!  Tuli pikkuisen lomailtuakin, vaikka säät nyt eivät olleetkaan mitkään kesäisimmät. Ne suloisimmat aurinkopäivät osuivat tietenkin juuri niihin päiviin, kun piti hoitaa velvollisuuksia eli töitä sisätiloissa. 

Heinäkuussa meitä hoitava klinikka sulki ovensa ja avautui uudelleen elokuun alussa. Meillä kotona kävi kuitenkin hiljainen kuhina pinnan alla, nimittäin elokuulle suunniteltiin uutta lääkkeellistä pakastealkion siirtoa ja kierron pituutta piti hiukan arpoa keskenmenotyhjennyksen jälkeen. Ekat menkat tulivat onneksi jo 5 viikkoa tyhjennyksen jälkeen ja heinäkuullakin oli sopivasti vähän normaalia pidempi kierto, jolloin seuraavaan siirtoon valmistautumisen lääkkeiden kanssa sai ajoitettua heti elokuun alkuun. Olin innokkaana linjoilla klinikan ensimmäisenä aukiolopäivänä kesätauon jälkeen sopimassa siirtoaikataulua.

Elokuun puolivälin paikkeilla sulateltiin pari alkiota, joista toinen jakautui jotenkin huonosti ja joutui roskiin, mutta toinen oli sopiva siirrettäväksi. Jäimme odottelemaan rennohkosti tuloksia pariksi viikoksi. Lääkäri kyseli voinnistani, kun oli se keskenmenokin ennen kesää. Vointini on mitä erinomaisin, me emme jää tuleen makaamaan. 

Olemme luotuja kulkemaan eteenpäin, niinkuin junat ja naiset ovat ;) 

Oireita ei juuri ollut, mutta ruoansulatusvaivat ja migreeni vähän laittoivat ajattelemaan asiaa, että mitä jos? 

Taas olin malttamaton ja testasin tikkuja 11 päivää siirrosta ja mitä vielä, tulos oli positiivinen ja vielä täysin vahva sellainen. Ei mikään haamuilija. 

Syys- ja lokakuu ovat menneet siinä, että olen ollut väsynyt ja huonovointinen. En ole edes blogia jaksanut ennen tätä päivittää. Pahoinvointi alkoi rv 6 puolivälissä ja sitä oli 24/7. En ole vielä oksentanut, mutta se ei ollut kaukana tässä, kun ehdin jo syysflunssankin sairastaa ja yskin limaa keuhkoista yökkäyksien kera. Töissäolo oli päivä kerrallaan selviytymistä huonon olon kanssa. Nyt olo alkaa jo helpottaa, mutta väsyn edelleen helposti. Pahaa oloa aiheuttaa nälkä ja hajusteet. Olen joutunut siirtymään hajusteettomaan linjaan kosmetiikassakin. 

Nt-ultrassakin jo käytiin ja kaikki oli kunnossa. Pelotti mennä, koska ajattelin ettei Pikku-Nyyttis olisi enää siellä elossa, mutta kyllä se siellä hytkyi menemään ja oli kooltaan juuri sellainen kuin pitikin. Turvotus oli myös normilukemissa, joten tällä erää kaikki hyvin. Uskalsin jo ostaa parit vauvanvaatehömpätkin ja selattiin Vaimon kanssa vaunuja. 

Mun maha on jo hirveä pallukka, ihan kuin oisin pidemmälläkin jo raskaana. Vielä ei olla kuitenkaan tultu vauvakaapista ulos ja pötsin piilottelu jatkuu telttojen avulla. Parit Mamapöksytkin olen jo hommannut ja oi että ne vaan on mukavat joustoresoreineen. 

Doppleriin emme ole muuten haksahtaneet ja päätimme jättää sen ostamatta, koska emme oikein nähneet siinä meille mitään hyötyä. Ehkä se aiheuttaisi vain niitä kuuluisia harmaita hiuksia...

-Maru

ICD O02.1 - Sikiön varhainen kuolema ja jääminen kohtuun

                     Mä annan sut pois, mä päästän sut pois vaikka sattuu....

                     Toukkis ei selvinnytkään enää pidemmälle kuin rv 9+2.

Neuvolan ensikäynnin jälkeen fiilikset olivat hyvät ja jäätiin odottamaan malttamattomana uusia käyntejä. Seuraava terveydenhoitajakäynti varattiin jo kesäkuun lopulle. Muutama päivä neuvolan jälkeen kävin verikokeissa ja sitten oli vielä yksi kontrolliultra klinikan puolella rv 9+4. Ennen käyntiä jo sanoin ääneen Vaimolle, että jokohan tää olis viimeinen kerta tänä vuonna, kun kulutetaan klinikan ovea.

Lääkäri oli pitkään hiljaa ultratessa ja syynäsi Toukkista, joka oli kasvanu huikeesti ja sillä oli jo pikkuiset käpälätkin. Yksi asia mitä skannasimme kaikki ruudulta oli se tuikkiva sydän, jota ei vain näkynyt. Lääkäri lopulta sanoi ääneen, että sydän ei siellä enää syki ja sikiö vastasi kokonsa puolesta rv 9+2. Elo siitä oli sammunut vain pari päivää aiemmin. Tieto järkytti meitä ja en hetkeen saanut sanottua mitään. Tuijotin ultrausruutua hiljaa. Ei me sellaisia uutisia haluttu nyt kuulla.

Sain kiireellisen lähetteen sairaalalle, jonne pääsin heti kolmen päivän kuluttua jälleen ultraukseen, jossa vahvistettiin Toukan varhainen kuolema kohtuun ja keskeytynyt keskenmeno. Sain mukaani kotiin tyhjennyslääkkeet, Cytotecit, ja korkkasin niitä suun kautta. Ensin neljä tablettia ja vielä kolme kertaa pari napsua kolmen tunnin välein. Viisi tuntia ensimmäisestä tablettisetistä alkoi reilunpaakin reilumpi vuoto rytinällä ja seurasimme tilannetta kotona kolmisen tuntia, jonka jälkeen olikin aika lähteä päivystykseen, koska vuodosta ei meinannu tulla loppua. Jäin yöksi seurantaan osastolle ja seuraavana päivänä jouduttiin vielä tekemään imukaavintaa, jolla saatiin suurin osa verihötöstä pois kohdusta. Hemoglobiini tipati yhden päivän aikana 40 yksikköä ja olo on sen mukainen. Olipahan kokemus, mutta toivoa ja uskoa parempaan loivat sairaalan kannustava ja auttavainen henkilökunta! Sääliminen ja voivottelu sekä toisaalta myös asian vähättely olisivat pahentaneet kurjaa oloa.

Synnärin osasto oli minun osaston yhteydessä ja vilkuilin siellä uteliaana kun tuoreet äidit kärräsi suloisia, kitiseviä pikkuisia pleksisängyssä käytävällä. En osannut olla katkera. Olin onnellinen ja iloinen, että joku oli jo onnistunut saamaan oman käärön ja pääsi tänään viettämään ensimmäistä kertaa äitien päivää. Onnea kaikille äideille siis! Ehkä se onni vielä osuu meidänkin kohdalle.

Nyt olo on toki tyhjä, mutta toiveikas tulevaisuuden suhteen. Entistä vahvempana eteenpäin, koska "The only way is forward". Uusi mahdollinen raskautuminen luonnollisesti jännittää tällaisen raskaudenkeskeytysepisodin jälkeen, mutta kukapa nyt tässä vaiheessa luovuttaisi. Meillähän on 11 alkioystävää pakkasessa vielä odottamassa!

Blogi hiljenee kesätauolle ja katsotaan, mitä syksyn tuulet tuovat mukanaan.

- Maru

Raskausviikko 9

Yhdeksäs raskausviikko lähti käyntiin. Raskaana siis edelleen, verenvuodoista huolimatta! Huhhuh. Toukkis pitää meitä jännityksessä.

Neuvolassa käytiin lääkärin luona tosiaan muutama päivä sitten ultrauksessa ja lääkäri vakuutteli kaiken olevan oikein hyvin kohdussa. Toukkis oli siellä sydän pamppaillen pienenä myttynä kuplansa sisällä. Ei näkynyt vuotoja, ei hematoomaa, ei mitään hälyyttävää. Lääkäri arveli verekkään istukan tihkuttelevan, koska se näytti olevan lähellä kohdunkaulan suuaukkoa, vai miten se nyt meni. Aivan normaalia on kuulemma tämmöinen lievä verenvuoto. Hän kysyi, onko minulla kipuja ja hieman huolestuneena vastasin, että onhan niitä tässä ja tässä sivulla alavatsalla aina välillä. Lääkäri iloisesti totesi, että no sehän on oikein hyvä! Kohtu kasvaa, ne ovat kasvukipuja! Ja minä kun luulin, että nämä minun kivut eivät hyvää merkitse. Olipa mukavaa, kun neuvolalääkäri oli niin kannustava ja rauhoitteli meidän huolestunutta mieltä. Lääkärikäynnin jälkeen verenvuoto loppui toistaiseksi vähän kuin taikaiskusta.

Ensi viikolla olisi luvassa neuvolan ensikäynti. Lääkärillä käydessä huomasin, että neuvolan terveydenhoitajat vaikuttivat ihan mukavilta jutellessaan käytävässä muille vastaanotolle tuleville perheille. Minun pitäisi vielä täytellä ennen käyntiä esitietolomake sekä ruoankäytön kyselylomake. Neuvolakäynnin jälkeen raskausviikolla 10 tiedossa olisi vielä labrakokeet ja vielä yksi tarkistusultra klinikalla. Voi pysyisipä Toukkis meidän matkassa.

- Maru

Raskausviikko 8

Kahdeksas raskausviikko alkoi harmillisesti, kun pyörälenkin jälkeen tunsin valumistuntemuksia ja vessassa paljastui jälleen haalea verinen vuoto. Iltaa kohden tiputtelu kuitenkin lakkasi sen päivän osalta.
Tänään rv 7+2 aamuisen koiralenkityksen jälkeen tuli taas se tunne, että nyt valuu jotain enemmänkin ja sain huomata, että verta oli tullut tälläkin kertaa ja hieman reilummin. Tänään on ollut myös hieman kipuja. Jokseenkin emme ole olleet edes hirveän paniikissa, koska tällä kertaa osataan jo käsitellä asia niin, että Toukkis voi olla kunnossa vaikka vuodan tai sitten ei ole kunnossa ja ei auta muuta kuin seurata tilannetta. Neuvolaan soittelin tänään kuitenkin ylipäänsä näistä tiputteluista ja kerroin myös tämän aamun hulauttelusta. Sain loppuviikolle ultrausajan, jossa sitten tarkistetaan tilanne. Jos vuoto runsastuu, niin täytyy sitten vaan aiemmin mennä lääkäriin.
Odottavan aika on piiiitkä.

RASKAUSVIIKOT:
- 8

VIIKON RASKAUSOIREET:
- Pahoinvointi
- Kuiva suu/Jano
- Väsyttää
- Erittäin arat rinnat

VIIKON HIMOTUIMMAT EVÄÄT:
- Banaani
- Mustikkajogurtti
- Omenamehu

VIIKON FIILIS:
- Ollako vai eikö olla raskaana? Loppuis jo tämä piinailu.

- Maru

Raskausviikot 6-7

Kuudennen raskausviikon puolivälissä koimme melkoiset jännitysmomentit, sillä yhtenä iltana suihkun jälkeen humpsahti yllättäen kirkkaat veret pitkin reisiä ja peukalon kokoinen kudoksen palanen tupsahti pihalle ihan ilman ennakkovaroitusta tai kipuja. Eihän tämmöinen ryöpsähdys voi merkitä muuta kuin keskenmenoa ja hätäpäissäni soitin jo päivystyksen neuvontaan. Käskivät vaan seurailla tilannetta. Valuttelu kuitenkin loppui nopeasti eikä yölläkään tullut enää mitään.

Aamulla soitin heti klinikalle, että mitäs nyt tehdään, kun verta oli tulvinut illalla. Tuli äkkilähtö klinikalle ja minut ultrattiin ja verenvuotoja ei onneksi näkynyt, mutta kohdussa oli kaikeksi ihmeeksi pikkuinen kupla. Sieltä paljastui ruskuaispussi ja joku pikkainen putkula sen sisällä. Tenttasin lääkäriltä, että mitä tää on, onko se tuulimuna? Onko se kemiallinen? Mikä se on? Lääkäri totesi hymyssä suin, että se on alkio!

Kävelin kotiin ja näytin ultrakuvan Vaimolle epäuskoisena: masussa on toukkis ja se ei ole vielä turmeltunut! Olen edelleen niukasti tiputellut muutaman päivän silloin tällöin ruskeaa vuotoa ja pelännyt keskenmenoa ja kuljettanut koko pääsiäisenkin sidepakettia reissunpäällä mukana.

Tänään, raskausviikolla 6+, käytiin vaimon kanssa yhdessä uusi ultrauskeikka, joka oli varattu jo taannoin niiden alhaisten HCG-arvojen vuoksi. Ultrassa näkyi, että Toukkis oli kasvanut päälle parimilliseksi vastaten raskausviikkoja ja sillä näkyi pulssi! Sovimme vielä yhden ultrausajan klinikalle ennen kunnallista ultrausta, joka olisi vasta raskausviikolla 12. Lääkäri mukavasti onnitteli ja vinkkasi, että voisimme jo varata aikaa neuvolan ensikäynnillekin.
Laskettu aika sijoittuisi joulukuulle. Saisimme parhaimman joululahjan, mitä voisi toivoa. Peukut pystyssä, että kaikki menisi hyvin!


RASKAUSVIIKOT:
- 7

VIIKON RASKAUSOIREET:
- Närästys
- Jano
- Etova olo, ei ruokahalua
- Väsyttää väsyttää väsyttää!
- Erittäin arat rinnat

VIIKON HIMOTUIMMAT EVÄÄT:
- Juustoriisikakut + Oltermanni
- Appelsiinimehu
- Omenat

VIIKON FIILIS:
- Väsynyt, mutta onnellinen.

Jännitysviikot

HCG mitattiin uudelleen viikon päästä ensimmäisestä ja arvo oli kyllä noussut, mutta oli vain 1300. Lääkärin mukaan pitäisi olla tässä vaiheessa ainakin 4000. Raskausviikkoja olisi nyt vähä päälle viisi. Lääkäri suositteli tulemaan ultraukseen aiemmin kuin alunperin sovimme. Varasimme ajan siis ensi viikolle tarkistusultraukseen.

Mielessä pyörii vain kolme vaihtoehtoista syytä tälle huonolle hormoniarvolle:

1. Kohdunulkoinen raskaus. Se pelottavin.

2. Tuulimunaraskaus. Se masentavin.

3. Yksilölle ominaisesti ihan vain hitaasti nousevat hormonitasot. Se lohdullisin.

Meitä kyllä kamalasti jännittää ja pelottaa mennä ultraukseen. Harmi, kun meille sattuu nämä huonot tuurit. Eipä kyllä ainakaan vielä ole mitään huolestuttavia oireita ollut, vaan kaikki on muuten mennyt hyvin. 

- Maru

Piina on päättynyt...

... ja nyt se jännitys vasta alkaakin!

Pp 11 olin heittämässä jo kirvestä kaivoon, koska olo oli sellainen, että kohta alkaa uusi kierto. Mahaan koski, päätä jomotti ja sitten vielä se kamala närästys/turvottelu, jotka olisivat ehkä voineet enteillä menkkoja. Halusin saada asioihin selvyyden ja siksi uhkarohkeasti päätin testata jo pp12 aamuna ekan kerran raskaustestillä.

Pp12 aamulla hämärässä zoomasin tikkua hetkisen ja ajattelin, että no joo, arvasin että blankkoa näyttää niinkuin aina. Paitsi hetkinen, mikäs haalea juova yhtäkkiä tulikin esiin? Onks se kohuttu Haamu? En viitsinyt Vaimoa herätellä vaan lähin keittämään kahvit samalla miettien, että voiskohan tää nyt olla sitä mitä luulen. Vaimo tsekkas herättyään viivan ja meinas, että onhan se haalea eikä tuosta nyt tiiä varmaksi sanoa. Päätimme testata uudestaan virallisesti pp14.

Pp14 tulos oli tämä:

Raskaana ollaan ainakin toistaiseksi näiden perusteella!
Soitettiin het klinikalle uutiset ja varattiin varhaisultra muutaman viikon päähän.

Ensimmäinen raskausoire oli omalla kohdallani siis selvästi hillitön närästely. Kaikki närästi, kaurapuurosta lähtien, alkaen pp9. Sitähän mä ihmettelinki, kun aina syömisen jälkeen poltteli ylävatsaa ja nousi tavaraa kurkkuun ja oli huono olo.

Vaimo teki meille Plussa-kakun ja osti kukkia. Oltiin niin iloisia, mutta toisaalta niin epäuskoisia!

Niin lähellä, mutta niin kaukana..? Pyysin klinikalta lähetteen HCG-verikokeeseen, uteliaisuuttani. Sain tänään tuloksen ja se oli vain 202 näin arvioidulla rv4, mikä oli lääkärin mukaan alakanttiin. Joudun ensi viikolla käymään uudestaan verikokeessa. Eipä nyt sitten tiedäkään taas miten käy.
Kerkesin ainakin vähän olla raskaana..

- Maru

PAS nro 1

Tällä viikolla tehtiin ensimmäinen PAS ja nyt on jo keretty piinailla muutama päivä. Alkioita sulatettiin kaksi, jotka kummatkin selvisivät ja toinen pakastettiin vielä uudelleen. Zumenonia ja Lugesteronia jatketaan ainakin raskaustestiin asti ja jos tulos on positiivinen, jatkuu lääkitys ainakin raskausviikolle 8 asti.

Tähän asti piinailut sujuneet hyvin ja jotain nipistelyjä on masussa tuntunut, mutta saa nähdä ankkuroiko sisuksissa seilaava höntiäinen kiinni edes Gonapeptylin maagisella voimalla. Tsempit korkealla! Jos ei tärppäile niin laitetaanpa het seuraavassa kierrossa uutta alkiota kehiin :)

- Maru

Kohti PAS:ia

Vain viikko punktion jälkeen alkoi uusi kierto ja pääsin aloittamaan pakastealkionsiirtoon valmistautumisen. Ensimmäinen PAS tehdään hormonikiertoon, eli kierron ensimmäinen päivä aloitin Zumenon -estrogeenipillerit. Kolme tablettia päivässä estrogeenia kuulostaa omaan korvaan isolta satsilta, mutta onneksi sivuvaikutuksilta on vältytty, jossei oteta huomioon hentoista hermojen kireyttä! Limakalvot käytiin tsekkaamassa ultrassa eilen kp 12 ja paksuus oli tällä hetkellä 8 mm. Eka PAS sovittiin ensi viikolle tiistaille kp 17. Tänään aloitin toisen tukilääkkeen, keltarauhashormoni Lugesteronin, jota laitan myös kolmesti päivässä alakautta. Lääkkeitä jatketaan raskaustestiin asti ja jos testi näyttelee negatiivista merkkiä, niin sitten hormonit jätetään pois. Positiivisessa tapauksessa lääkitystä jatkettaisiin ilmeisesti vielä useita viikkoja, lähes koko alkuraskauden ajan siis.

Jokohan me onnistuttaisiin! Peukut ovat niiiiiin pystyssä. Pian alkaa PAS-piinaviikot!

- Maru

IVF: Punktio

Sunnuntaina olo oli jo vähän tukalampi, mutta vielä illalla arvelin pystyväni ulkoiluttamaan Koirankin aamulla ennen punktioon lähtöä. Yön aikana vatsa kuitenkin kipeytyi niin kovasti, että maanantaina aamulla pienikin liikkuminen aiheutti kovia kipuja. Siinä Vaimolle totesinkin aamiaispöydässä, että mihinköhän sitä ollaan taas lähdetty mukaan, huh. Ne kivut on vieläkin tuoreessa muistissa. Arvata saattaa, että luovuin silloin suosiolla aamuisesta happihyppelystä Koiran kanssa..

Klinikalle saavuttaessa hoitaja ohjasi minut suoraa toimenpidehuoneeseen, jossa riisuin alaosan ja kävin makuulle gynepenkille. Lääkäri nipsautti kanyylin käteeni ja sain onneksi het nopeasti vaikuttavaa kipulääkettä. Ennen sitä oli melkein tippa linssissä, koska vatsaan sattui niin vietävästi. Pikaisen ultrasilmäyksen jälkeen lääkäri puudutti sisukset niin nopsaa, että en ehtinyt edes huomata. Punktio oli aika helppo ja lähes kivuton. Uloimpia follikkeleita imuroidessa ja  neulan ollessa hankalassa asennossa tuntui kipua, mutta sain aika herkästi lisää kipulääkettä, kuhan vaan valitin. Punktiossa meni ehkä noin 20 min ja sen jälkeen pääsin lepäämään viereiseen huoneeseen Vaimon luo. Hoitaja keitti kahvit ja tarjoili mehua, karkkia ja keksejä. Tunnin verran huilailin siellä ja sitten lähdettiin autokyydillä kotiin.

Punktiopäivä ja seuraava päivä oli ne kivuliaimmat. Nyt alavatsaa särkee vain välillä ja vatsa tuntuu hitusen turpealta. Kipulääkkeitä olen ottanut edelleen ja juonu ainakin 3 litraa päivässä nestettä, ettei hyperstimu menisi pahemmaksi. Enimmäkseen olen lepäilly, tosin tänään uskaltauduin jo käymään kävelemässä ulkona lyhyesti.

No entäs ne munasolut? No, niitä saatiin kerättyä peräti 22 kpl. Niistä hedelmöittyi 17 ja pakastimeen saatiin jopa 12 alkiota! Ykköslaatuisia oli 5 kpl ja kakkoslaatua loput 7 kpl. Oltiin enemmän kuin tyytyväisiä, eikä oikein vieläkään voida uskoa tätä todeksi. Tuoresiirto jäi tekemättä, koska olin niin kipeänä jo valmiiksi, mutta muutaman viikon sisällä päästään tekemään varmasti jo ensimmäinen Pas. Odotukset ovat korkealla. Jokohan näillä tärppäisi!

- Maru

IVF: Toinen ultrauskäynti

Eilen oli toinen follikkeliultra ja hyvin oli follit kasvanu. Muutamassa päivässä follikkelimäärä oli myös tuplaantunut niin, että kummassakin munasarjassa on nyt peräti kymmenen follikkelia! Tavallaan hyvä saalis, mutta toisaalta lääkäri oli nyt huolissaan hyperstimulaatiosta eikä määrä välttämättä ole laadun tae. Tänään olo onkin ollut jo tukalampi kuin muina päivinä. Vatsaan on koskenut koko päivän ja aamupäivän kauppareissukin oli jo todellinen suoritus. Loppupäivän olen vain pötkötellyt sängyllä kirjaa lukien ja vettä tankaten. En haluaisi joutua sairaalalle tippaletkun kanssa makoilemaan.

Lääkäri mainitsi, että tuoresiirtoa ei mielellään tehdä, jos on yhtään viitteitä hyperstimulaatiosta punktion jälkeen. Meitä harmitti, jos asiat nyt lykkääntyy. Oltaisiin malttamattomina haluttu tietenkin heti tehdä alkion siirto. Netin syövereitä selattuamme tulimme lopulta siihen aatokseen, että ehkä järkevintä kuitenkin lykätä siirtoa, koska jos raskaus alkaisi, se voisi lisätä vettä hyperstimulaatiomyllyyn entisestään. Toki, jos lääkäri näyttää vihreää valoa siirrolle, niin ehkä sitten uskaltaa kokeilla.

Maanantaiaamulle varattiin punktioaika ja varattiin varalle myös tuoresiirtoaika torstaille. Alkiota siis siirrettäisiin kolmen päivän ikäisenä, jos hyperstimu ei nyt pilaa meidän suunnitelmia. Tänään illalla pistän Gonapeptyliä kaksin kappalein ns. irroituspiikkimielessä. Pregnyl karsiutui pois hyperstimuvaaran takia, koska se lisää sitä riskiä. Vielä yksi pitkä päivä pitää odotella, että pääsemme tositoimiin ja saadaan kuulla minkälaisia muniksia olen saanut aikaan. Katsotaan, miten käy!

- Maru

IVF: Eka ultrauskäynti

Tänään, ensimmäisen folliultran aamuna, masua kivisti hiukan ja siitä tuli sellainen olo, että kai siellä munasarjoissa jotain on kasvamassa. Vaimo veikkaili, että kyllä siellä varmaan kymmenkunta folliskaa näkyy yhteensä. Hän on sellainen spontaani intuitioihminen tai kenties ennustaja, mutta aavisti taas kerran oikein. Löytyi nimittäin 11 kappaletta folleja. Yksi iso, muutama pieni ja useampi siltä väliltä. Ei ainakaan vielä ollut hyperstimun vaaraa. Katsotaan, miten jatkavat kasvuaan. Haudon niitä Bemfolalla perjantaihin asti ja tänään aloitan myös Orgalutranilla jarruttelut. Kohdun limakalvo oli tänään 7mm paksu, kuulemma siis hyvä. Perjantaina uusi tilannekatsaus ultralla. Keräys ajoittuu ensi viikon alkuun näillä näkymin. Jännää!

- Maru

IVF: Piikkirumba

Uusi kierto alkoi keskiviikkona ja eilen soittelin klinikalle ja sovin hoitoihin kuuluvat kaksi ultrausaikaa ensi viikolle kiertopäiville 6 ja 10. Eilen aloitin illasta Bemfola -pistokset, jotka pitäisi pistää joka päivä samaan aikaan. Viritin puhelimeen hälytykset, ettei vaan kiireessä unohdu nämä päivittäiset hormonitankkaukset. Ilmeisesti ensimmäisen ultrauksen jälkeen selviää se, milloin aloittelen Orgalutran -pistokset.

Olo on positiivisen jännittynyt ja innostunut. Jännitän tällä hetkellä sitä, että meneekö hoidot loppuun asti onnistuneesti. Jännitän, että onnistutaanko me nyt tässä. Saanko minä mitään kelvollista aikaan siirrettäväksi itämään. Ottaako kroppa vastaan sen, mitä annetaan.

- Maru

IVF: Suunnittelukäynti

Maanantaina kävimme klinikalla juttelemassa tulevasta IVF:sta. Allekirjoitimme myös takuuhoitosopimuksen, eli jos tekisi yhteensä kaksi IVF-hoitoa eikä näiden kummankaan hoidon alkioista tulisi yhtään kliinistä raskautta (sikiö kohdussa ja syke näkyvissä rv 7) saisi maksetuista hoitokuluista puolet takaisin. Takuuhoidoissa käytettyjen lahjasiittiöiden tai lääkkeiden kuluista ei kuitenkaan saa hyvitystä.

Lääkkeiksi valikoitui Bemfola-piikit (The FSH) ja Orgalutran-piikit (The jarru). Bemfolan aloitan 2. kiertopäivänä illalla ja uuden kierron pitäisikin alkaa jo ensi viikolla. Piikkien käyttöä opastettiin vielä suunnittelukäynnillä ja olen iloinen siitä, että Bemfola oli niin helppokäyttöinen ruiskukynä, josta sopiva annos vaan kliksautetaan kohdilleen.
Irroituspiikkinä toimii vanha tuttu Pregnyl tai sitten Gonapeptyl, ja tilanteen mukaan valitaan jompi kumpi.

Toimenpide kuulemma kestää vain hetken ja sen jälkeen huilaan tunnin klinikalla ennen kotiinlähtöä. Sairauslomaa saa kolmisen päivää, joka käytännössä on palkatonta. Eniten jännittää hyperstimulaatio, verenvuodot ja tulehdusriski, mutta toipumisen pitäisi olla loppujen lopuksi nopeaa. "Sehän on vain pari piikin pistoa, kyllä siitä selviää", kuten lääkäri sen ilmaisi.

Hoitojen innoittamana Vaimokin pyysi lähetteen lääkäriltä AMH-kokeeseen. Tulos tuli eilen ja se oli harmiksemme 1,07. Meille se tarkoittanee sitä, että jos hänellekin aiomme lasta tehdä, emme voi odotella enää monia vuosia.

-Maru

Tähtäimessä IVF

Punnisimme jo muutaman päivän sitä, jatketaanko enää tällä erää hoitoja mun osalta vai ei. IVF:n hintalappu hirvitti ja epäonnistumisprosentit jyskytti takaraivosssa. Jos yritetäänki tässä kohta puoliin hoitoja Vaimolle ja sitte mulle vaikka jokusen vuoden päästä uudestaan...  Noh, sitte havahduimme, että eikä kun nyt eletään hetkessä eikä mietitä sitä, että kymmenen vuoden päästä sitte tapahtuu asiat. Se on varma, ettei silloin ainakaan mikää toimi mun kehosssa. Otamme riskin! Jatkan hoitoja!

Viikko sitten soittelin klinikalle uutiset epäonnistuneesta yrityksestä. Puhelimessa hoitaja pahoitteli negatiivista tulosta ja kyseli siitä, että mitä sovimme jatkosta lääkärin kanssa. Kerroin IVF ajatuksesta ja hoitaja varasikin heti puhelinaikaa lääkärille.

Lääkäri soitteli jo parin tunnin sisään ja harmitteli myös epäonnistunutta raskautumisyritystä. Kerroin sitten, että olemme päättäneet siirtyä IVF hoitoihin seuraavaksi. Lääkäri oli samoilla linjoilla, kun en kuulemma näköjään helposti raskaudu ja sovimmekin sitten suunnittelukäynnin parin viikon päähän. Ennen käyntiä piti vielä käydä verikokeissa, eli testata hepatiitit ja hiv ja ottaa Amh -arvo. Amh on siis munasarjojen toimintakapasiteettia mittaava arvo ja hedelmällisessä iässä olevalla arvon pitäisi olla mielellään jotain 1.3-13 väliltä, jos haluaa hyviä vasteita ja tuloksia IVF:ssa.

Synkistelin jo ennakkoon, että mun Amh -arvo on varmaan tosi huono, koska on endometrioosikin. Viikko sitten perjantaina kävin julkisen puolen näytteenottopaikassa klinikan lähetteellä kokeissa ja tulokset luvattiin saada valmiiksi viikon kuluttua näytteiden otosta. Tiistaina posti olikin jo kuljettanut tuloskirjeen kotiin! Pääsimme ihmettelemään tuloksia, nimittäin mun Amh-arvo oli suureksi yllätykseksi 5.5! Toivo heräsi taas. Ehkä me voidaankin onnistua! Maanantaina sitten sopimaan klinikalle IVF:n kulusta.

-Maru

Negatiivinen yritys nro 3.

Piinaviikkojen ajan alavatsalla oli erilaisia tuntemuksia, pistelyä ja jomottelua, ja onnistumisen tunnetta pönkitti myös ylhäällä pysyvä kehonlämpö (37*C). Punainen tiputteluvuoto on viime kierroilla alkanut aina tarkasti 11 päivää inseminaation jälkeen ja sitä ei nyt kuulunutkaan. 12 päivää inseminaation jälkeen töissä iltapäivällä vessakäynnin yhteydessä kuitenkin ilmestyi se pelätty ja masentava punainen viiru paperiin, nyyh. Tästä alkoi myös kevyet menkkamaiset alavatsapolttelut. Tänään on 13 päivää inseminaatiosta ja tein kuitenkin testin vielä varmuuden vuoksi ja tulos oli se vanha tuttu negatiivinen. Uusi kierto ei ole vielä kunnolla alkanut, mutta sitä odotellessa.

Piti istahtaa ja miettiä yhdessä, että mitäs nyt. Inseminaatioita ei ole järkevää enää jatkaa, koska ei olla oltu lähelläkään onnistumista niiden kanssa. IVF lääkkeineen on iso uhkapelisijoitus, jonka onnistumisesta ei ole takeita. Melkein sama kun sijoittaisi 5000e lottoon, voit voittaa tai sitten et. Endometrioosi turmelee meidän mahdollisuuden onnistua. Voi mulla olla munasoluissaki jotain vikaa, sitä kun ei tiedä.

Mikä on varmaa nii se, että nyt pidetään kuukauden paussi hedelmöityshoidoista. Tauot on pahasta, koska endometrioosi syö naista, kun sitä ei pidetä aisoissa, mutta otamme riskin. Takuu-IVF-hoidot edellyttää, että minun pitää käydä ennen hoitojen aloitusta verikokeissa, joissa otetaan AMH eli munasarjojen toiminnallisuutta mittaava arvo, hepatiittiarvot ja HIV-testi. Verikokeiden tulokset ovat voimassa niin, että niiden jälkeen IVF hoidot tulee aloittaa kolmen kuukauden sisällä. Jos hoidot aloitetaan siinä ajassa, verikoetulokset ovat voimassa sen jälkeen vielä kaksi vuotta.

Kuukauden päästä, jos jatkamme vielä IVF hoitoihin, pitäisi sitä varten tilata yksi olki lisää siittiöitä ja käydä verikokeissa ja puhella lääkärin kanssa vielä hoidon kulusta ja pistolääkkeistä ja saada niihin reseptit. Saa nähdä, mitä tuleman pitää.

- Maru

Kolmas kierros

Uuden vuoden aattona eli kp 8 alkoi tuntua alavatsassa pientä jomottelua ja ihmettelinkin, että voiko nyt jo olla ovulaatio tuloillaan. Tein ovulaatiotestin sekä Clearblue hymynaamatestillä että Pregcheckin perusliuskalla ja tuloksena oli haaleahko viiva, mutta ei hymynaamaa. Päätettiin, että maanantaina soitan heti aamulla, kun klinikka aukeaa, ja varaan ultrauksen samalle päivälle, jos vain mahdollista.
Kun kello oli maanantaiaamuna sen verran, että klinikka aukesi, pistin puhelua menemään ja klinikalta vastattiin välittömästi ja sain onneksi ultrausajan aamupäivälle. Ultrassa näkyi 21 mm kokoinen follikkeli jälleen otollisella puolella munasarjoja ja inseminaatio varattiin heti seuraavalle päivälle, joka oli kp 11. Meidän kolmas inssi! Lääkityskin on kuulemma Terolutin osalta ihan kohdillaan ja pienen konsultaation jälkeen lääkäri tuumasi, että tiputteluvuoto ennen kuukautisten alkua ei välttämättä johdukaan keltarauhashormonin puutteesta tai lyhyestä luteaalivaiheesta vaan ehkäpä kohdun suulla tai kaulassa olevasta endometrioosista. Terolutia siis jatketaan tälläkin kerralla, koska se on ainakin hyvää tukihoitoa.

Tiistaina ultrattiin vielä ennen inseminaatiota ja follikkeli möllötti edelleen paikoillaan, tosin näytti kuulemma olevat jo nestettä sen verran näkyvissä, että ovulaatio oli käynnissä. Sitten tehtiin inseminaatio ja hain vielä varmuuden vuoksi apteekista Pregnylin ja pistettiin se kotona heti klinikkakäynnin jälkeen. Terolutit aloitin lauantaina 7.1. kp 15 ja syön niitä sen 2 tabl/vrk kymmenen päivää. Olen myös syönyt Gelee Royaleja kaksi päivässä kierron alusta asti, mutta sunnuntaista 8.1. alkaen vähensin annosta yhteen kapseliin päivässä.

Klinikalla juttelimme hoitojen jatkostakin. Olemme jo harkinneet IVF:aa ja lääkärikin nojaa siihen vaihtoehtoon vahvasti. Meille kävi myös nyt ilmi, että voimme ostaa olkia yksitellen, teemmepä seuraavaksi inseminaatioita tai IVF:ta. Alussa meille sanottiin, että olkia ostetaan aina kolmen satsissa. Lisäksi voimmekin tilata joko suomalaista tai tanskalaista spermaa tai ottaa "sitä mitä varastosta sattuu löytymään", jos kiire tulee aikataulutuksen kanssa. Hoitoja aloittaessa meille täsmennettiin, että voimme käyttää ainoastaan tanskalaista spermaa. Olemme hieman häkeltyneet näistä ristiriidoista ja tuntuu, että meidän lääkäri on ihan kuin tuuliviiri mielipiteiden ja käytännön asioiden kanssa.

Tänään on seitsemän päivää inssistä ja alavatsalla tuntui tänään vähäsen erilaiselta kuin edellisillä yrityskierroilla. Kaupungille kävellessä alkoi alavatsan jomottelu, joka helpotti kun olin paikoillani. Kuntosalitreenin jälkeen matelin hitaasti kotiin, koska vatsaa jomotteli ja oikealle puolelle nipisteli ja pisteli. Tästä heräsi pieni toiveikkuus onnistumisesta, koska tuntemukset olivat täysin uusia.
Jospa kolmas kerta toden sanoisi!

-Maru