lauantai 16. joulukuuta 2017

Valkeaa unelmaa


Joulua kohti mennään ja saatiin roppakaupalla luntakin tänne. Vielä kun ehtisi vähän joulukoristeluja tehdä tässä kiireen keskellä ennen aattoa.

Rakenneultrassa meni hyvin ja kaikki oli niinkuin pitikin. Terveet rakenteet oli kaikin puolin ja tulokkaamme oli siellä erittäin virkeänä pää ylöspäin ja naama mun selkärankaa kohti. Sukupuolikaan ei jäänyt epäselväksi, sillä hänellä oli "piippu pitkällä".  Meille on ihana pikkumies tulossa :) Ihastuin yhä enemmän häneen, kun voi nyt enemmän haaveilla ja kuvitella,  millainen vauva sieltä on tulossa.  Sen tosiaan tiedämme, että herra innostuu ainakin syömisestä ja autoilusta!

Raskauskaapista tulin ulos rytinällä aloittaen pomosta ja samalla parit tarkkakorvaiset työkaveritkin kuulivat uutiset ja tulivat onnittelemaan. Kulovalkean laillahan se tieto eteni ja kaikki taitaakin nyt jo olla tietoisia töissä. Osa oli jo vähän aavistanut jotain mun kasvavasta keskivartalosta.
Sitten oli vuorossa vanhemmat, sisarukset ja kaverit. Kaikki ovat suhtautuneet positiivisesti ja innostuneesti uutiseen. Muutama tarjoutui jo tekemään vauvalle käsitöitäkin <3 Kaikki sujui kuin unelma, vaikka uutisten kertominen jännitti meitä kamalasti.

Ensi viikolla on taas neuvolakäynti ja siellä saadaan tosite, jolla voidaan hakea esim. äitiysavustusta. Äitiyspakkaus mekin otetaan tietenkin. Pitäisi myös ottaa se OP:n vauvavakuutus kohta puoliin, josta muutama mammablogilainen onkin jo kerennyt hehkuttaa. Kiitos vaan vinkistä!
Suuhygienistillekin sain ajan ennen joulua ja sitten pitäisi varata tammikuulle sitä sokerirasitusaikaakin. Mehän Nyyttis-miehen kanssa oikeastaan vaan tykätään sokerilitkuista ;)

-Maru 20+6



sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Puolivälissä


Tänään ihmeteltiin raskauden puolivälin saavuttamista ja sitä, kuinka jäljellä olevat 140 päivää kuulostaa ja tuntuu lyhyeltä ajalta. Tässä pitäisi aloitella varmaan jo pinniksen, hoitopöydän ja turvakaukalon metsästys ihan tosi tarkoituksella. Otin vuosilomaa tammikuulle, että voisimme keskittyä hetkisen vauvavalmisteluihin ajan kanssa. Unipesän ja vaunuverhon haaveilen tekeväni itse.

Kolme yötä rakenneultraan... Ja sitten, jos kaikki on hyvin, luvassa on raskauspaljastus esim. työpaikalla..
Jännitys hiipii muuttopakkauksen keskelle.

-Maru 20+0

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Liikkeitä

Ensimmäiset liikkeet tunsin yllättäen 18+0 istuessani illalla lukemassa lehtiä. Se oli sellaista elohiirimäistä poksimista juuri siinä oikeassa kohdassa, navan alapuolella. Nyt on muljumista tunnusteltu jo vähä yli viikon ja liikkeet ovat selvästi voimistuneet. Nyyttis tykkää poksutella eniten esim. syönnin jälkeen, autoillessa ja kuunnellessa musiikkia sekä silloin kun lepäilen hiljaa. Hän näyttää arvostavan tälläisiä hyviä perus juttuja ;)

Joulukuu on alkanut härdellissä, koska otimme isomman asunnon vastaan ja jouluksi pitäisi saada muutettua uuteen kotiin. Kaikki vapaa-aika menee pakkausvimmassa.
Tästä se kuuluisa pesänrakennusvietti nyt virallisesti alkoi, vaikka vannottiin, että me ei ainakaan vauvan tulosta silleen höpsähdetä, kuten meidän tutut. Onneks ei tarvii autoa laittaa vaihtoon, koska meiltä löytyy jo ihan tuon koirankin takia kunnon perhefarmari :D

Tasan viikon päästä on Nyyttiksen rakenneultraus ja kyllä se vähän jännittää. Toivomme vaan, että kaikki on hyvin ja meille on terve vauva tulossa. Sukupuolikin kiinnostaa, vaikka meille on kumpi vaan yhtä tervetullut. Pojalle meillä olisi jo aika varmat nimivaihtoehdot, mutta tytölle on niin paljon kivoja nimiä, että on vaikea valita sellainen, joka on kummankin mieleen.

Itsenäisyyspäivää aateltiin viettää vähä rennommin ja pakkausvapaammin hyvän ruoan ja teeveen parissa.
Täytyy myöntää, että kiusaus kasvoi liian suureksi ja olihan sitä parit pahvilaatikot kuitenkin täytettävä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!


- Maru 19+3