Aina mä vaan ihmettelen tätä samaa, että kyllä tämä aika vaan menee niin nopeesti. Tänään olen sovelluksen mukaan ollut lähes 250 päivää raskaana ja laskettuun aikaan enää vähän päälle 30 päivää. Äitiyslomalla oon ollut nyt viikon verran ja en mä oikein osaa vaan olla. Koko ajan puuhailemassa jotakin.
Työkaverit ihanasti muisti minua jäädessäni lomille ja sain Nyyttikselle virkatun pehmo-otuksen ja kudotun villahaalarin. Arvostan just eniten kaikkia ite tehtyjä juttuja, niissä on kivasti sitä omaa persoonallisuutta. :) Oli niin outoa jäädä pois töistä ja vähän haikeetakin, mutta eiköhän tähän uuteen arkeen vielä totu!
Meillä alkaa olla kaikki perusjutut aikalailla valmiina Nyyttistä varten. Puuttuu vain yksittäisiä pikkujuttuja. Vaatteet on valmiiksi jo laitettu, mutta ainakin pinnis pitäisi vielä laitella kuntoon.
Neuvolassa käytiin taas viikolla ja eipä siellä mitään sen ihmeempää tapahtunut, mittailtiin vaan arvoja. Verenpaine ihan perus, painoa tullut nyt 12 kg, sf-mitta keskikäyrällä 30,5 cm ja Nyyttiksen syke 147. Oon huomannut, että aamuisin mun sormien nivelet ovat jotenki aluksi tosi jäykät ja arat. Turvottelua on jaloissa edelleen iltaisin, jos oon ollut paljon seisaalla tai liikkeellä. Niin ja lonkat kipeytyy, jos on paljon liikkeellä esim. lähtee kaupoille kierteleen muutamaksi tunniksi. Hassuinta myös, että raskausarvet keskittyy juuri tuonne reisien ulkosyrjälle. Masussa mulla ei vielä oo yhtään jälkiä, mutta vielähän niitäkin saattaa keretä tulla tässä viimeisen kuukauden aikana. :D
Päivittäin me ihmetellään Nyyttiksen voimistuvaa möyrintää masussa. Maha heiluu ja tutisee välillä tosi kovastikin. Eilen bongasimme aika varmasti nyt sen, että hänellä oli hikka. Hän on siellä jalat ylöspäin vasemmalle ja pää on siellä jossain ilmeisesti jo raivotarjonnassa alhaalla. Välillä se kova möykkääminen masussa tuntuu ihan jo huonolta, mutta tiedetään ainakin se, että eloa on ja voimat kasvaa niinkuin pitääkin.
Vaimo tykkää jutella Nyyttikselle masun läpi lempeästi ja aina silloin meidän pöhkö koirakin havahtuu uniltaan ja tulee katsomaan, että puhutaanko hänelle vai kenelle. Se välillä ihan hätääntyy, käyskentelee ja piippailee, kun ei kiinnitetäkään siihen huomiota vaan hypistellään mun masua. :D Näen silmissäni sen kuitenkin "vartioimassa" tulevaisuudessa sisällä Nyyttiksen lähellä tämän unta. Lapset on parasta mitä koira tietää, tai ainakin heti ruoan ja lenkin jälkeen!
- Maru 35+0