Piinapäivät ovat ohi ja menkat tupsahtivat tänään dpo 15. Ruskea tuhruttelu alkoi kaksi päivää aiemmin ilman kipuja ja ihmettelinkin, että mitäs vuotoa tämä tämmöinen on, mutta kyllä se uusi kierto sieltä lähti sitten rullaamaan mahakramppeineen päivineen. Huomenna teen vielä varmuudeksi raskaustestin ja sitten taas soittelua klinikalle uuteen follikkeliultraan, kun ei tärppiä tullutkaan. Ja olisihan se ekasta inssistä onnistuminen ollutkin suorastaa ihme! Uuden kierron kunniaksi (lohtueväiksi, heh) käytiin hakemassa kaupasta mun suosikki myrkyt eli colaa ja lakuja, joita siis välttelin piinapäivien ajan.
-Maru
Sateenkaariperheen matka äitiyteen - Esikoispoika syntyi 05/18 // Pikkusisarus LA 06/2019
maanantai 28. marraskuuta 2016
torstai 24. marraskuuta 2016
Piinaviikkoillen
Ensimmäinen piinaviikko meni suhteellisen nopeasti. Sorruin lukemaan muutamat keskustelut ensimmäisiin raskausoireisiin liittyen. Itse en oikein mitään omia tuntemuksiani ole ottanut vakavasti eikä mainittavia oireita ole oikeastaan ollut. Pregnyl piikityksen ja inssin jälkeen parin päivän kuluttua oli kyllä yhtäkkiä päivällä kovat vatsakivut munasarjojen kohdalla ja kivut säteilivät myös kylkeen. Niitä kesti kolmisen tuntia ja sitten oli vaan kevyttä juilimista pari päivää. Klinikalle soittelin vielä asiasta, koska se jäi vaivaamaan mieltä. Kivut liittyivät lääkärin mukaan juurikin Pregnyliin. Olo kuitenkin sitten helpotti.
Dpo 10 (days past ovulation) alkoi päivän mittaa menkkamaiset alavatsakivut. Välillä vatsaa oikeastaan ihan poltteli. Olin varma, että lähteekin uusi kierto jo puskemaan päälle. Finniäkin oli pukannut hyvää vauhtia leukaperiin. Menkkoja ei kuitenkaan kyseisenä päivänä ilmaantunut.
Tänään dpo 11 päivällä alkoi taas alavatsan kipuilut ja kestivät noin 3 tuntia ja menivät sitten ohi. Keskustelupalstoja selatessa olen huomannut, että osa puhui plussanneensa ensin ovitestillä ja sitten vasta raskaustestillä. Innostuin idean pohjalta tekemään omia testauksia. Jännäsin ovistestin äärellä väriaineen levittyessä testialueelle.
dpo 11 ja himmee ovistestimörkönen
Kiikutin valmiin testin Vaimolle tarkasteltavaksi ja hehkutin himmeää testiviivaa! Vaimoa huvitti malttamattomuuteni, mutta innostuttiin kuitenkin sen verran, että päätettiin ovistestituloksen pohjalta hakea apteekista parit raskaustestit. Päädyimme siellä 25 mIU ja 15mIU tarkkoihin testeihin, joista jälkimmäisen tein alkuillasta. Testiin ei tullut haamun haamua eikä edes viivan paikkaa. Vaimo kävi tarkistamassa muutamaan otteeseen myös roskismöröt. Arvuuttelin, että jos Pregnyl härnää ja antaa edelleen merkit LH -testiin. Jalat maassa siis piinaviikkoa eteenpäin. Päätimme jatkaa testailua vasta ensi viikolla, jos menkat ei ota tullakseen sitä ennen. Vaimo lohdutteli lopuksi, että kyllä sitä taas parin viikon päästä pääsemme klinikalle joko varhaisultraa tai sitten follikkeliultraan!
-Maru
Dpo 10 (days past ovulation) alkoi päivän mittaa menkkamaiset alavatsakivut. Välillä vatsaa oikeastaan ihan poltteli. Olin varma, että lähteekin uusi kierto jo puskemaan päälle. Finniäkin oli pukannut hyvää vauhtia leukaperiin. Menkkoja ei kuitenkaan kyseisenä päivänä ilmaantunut.
Tänään dpo 11 päivällä alkoi taas alavatsan kipuilut ja kestivät noin 3 tuntia ja menivät sitten ohi. Keskustelupalstoja selatessa olen huomannut, että osa puhui plussanneensa ensin ovitestillä ja sitten vasta raskaustestillä. Innostuin idean pohjalta tekemään omia testauksia. Jännäsin ovistestin äärellä väriaineen levittyessä testialueelle.
dpo 11 ja himmee ovistestimörkönen
Kiikutin valmiin testin Vaimolle tarkasteltavaksi ja hehkutin himmeää testiviivaa! Vaimoa huvitti malttamattomuuteni, mutta innostuttiin kuitenkin sen verran, että päätettiin ovistestituloksen pohjalta hakea apteekista parit raskaustestit. Päädyimme siellä 25 mIU ja 15mIU tarkkoihin testeihin, joista jälkimmäisen tein alkuillasta. Testiin ei tullut haamun haamua eikä edes viivan paikkaa. Vaimo kävi tarkistamassa muutamaan otteeseen myös roskismöröt. Arvuuttelin, että jos Pregnyl härnää ja antaa edelleen merkit LH -testiin. Jalat maassa siis piinaviikkoa eteenpäin. Päätimme jatkaa testailua vasta ensi viikolla, jos menkat ei ota tullakseen sitä ennen. Vaimo lohdutteli lopuksi, että kyllä sitä taas parin viikon päästä pääsemme klinikalle joko varhaisultraa tai sitten follikkeliultraan!
-Maru
tiistai 22. marraskuuta 2016
Ensimmäinen inssikierros
Elokuussa päästiin tekemään
varsinaista hoitosuunnitelmaa. Käyn ultrassa noin kiertopäivä 12 tai 13 ja
siinä tarkistellaan, että munasolu kypsyy sinne puolelle, missä reitti on
selvä. Elokuussa ei päästy vielä tositoimiin, koska munasolu ilmestyi tietenkin
väärälle puolelle. Kävin ultrassa taas syyskuussa, eikä silloinkaan tärpännyt.
Lokakuussa aloitin Letrozoli kuurin kp 3-7, 1 tabletti päivässä, ja ultrassa näkyi jälleen, että munasoluja kypsyi väärälle puolelle. Lääkäri ei peitellyt
huokailuja ja näki, että hänellä ajatukset raksutti päässä "Mitäs
seuraavaksi kokeillaan". Taas väläyteltiin IVF-korttia.
Nyt marraskuulla tuplasin Letrozol
-annoksen ja ennen ultraan menoa olin vähän skeptinen. Arvelin, että ei
vieläkään päästä inssihommin. Vaimo jaksaa aina olla positiivinen ja hän oli
varma, että nyt kypsyy munasoluja oikeaan paikkaan. Kp11 sitten ultrattiin ja
lääkäri myhäili nyt tyytyväisenä. Monitorista osasin jo itsekin hahmotella
tilannetta. Nyt oli saatu toinenkin munasarja heräämään yhden ison tumman
möllykän verran. Toinen munasarja oli innokkaasti tuottanut paljon soluja ja
vitsailin, että mikäs rypäleterttunen siellä näkyi. Lääkäri arvoi ilmeisesti
follikkelien koon ja kohdun limakalvon paksuuden perusteella, että ovulaatio
tapahtuisi viikonloppuna. Hän määräsi minulle pistoksina ovulaation
jarruttajia eli Orgalutrania ja irroituspiikiksi Pregnylin. Tarkoituksena oli pistää
Orgalutran kp 14-16 illalla ja kp 17 Pregnyl aamulla. Inseminaatiopäiväksi
sovittiin seuraavan viikon maanantai kp 18. Ovulaatiotestejä ei tarvinnut enää
jatkaa. Niitä olen yleensä aloittanut tekemään kp 10-->. Hoitaja vielä
neuvoi klinikalla pistolääkkeiden käytön.
Kp 14 aamulla kuitenkin
neuroottisena ja Vaimon yllyttämänä tein vielä ovulaatiotestin, ettei ovulaatio tulisi ennen kuin olen ehtinyt piikittää lääkettä. Iski hätä, kun
testiin piirtyi jo himmeä viiva eli ovulaatio olisi jo lähellä.
Paniikkipuhelua välittömästi klinikalle, että mitäs nyt teen, kun sorruin
testejä tekemään ja viivaa näyttää. Sain ohjeeksi pistää Orgalutranin heti ja
venyttämään pistovälejä siten, että viimeisenä päivänä pistos ajoittuisi
iltapäivälle. Kp 17 sunnuntaiaamuna pistin Pregnylin ja sitten jo aloitimme Vaimon kanssa
inssin jännäämisen.
Maanantaiaamulla klinikalla näkyi,
että The follikkeli olisi kohta puoliin irtoamassa ja lääkäri laittoi
välineet valmiiksi ruiskuttelua varten. Vaimo veti penkin sängyn viereen ja
lääkäri jutteli siinä meille mukavia. Inseminaatiossa mikään muu ei sattunut
kuin se levitinsysteemi ja homma oli nopeasti ohi. En siinä sen kummemmin
kerennyt pötkötellä jalat ylhäällä, vaikka mietin sitä, että olisikohan
pitänyt. Pötköttelin sitten kotona hoidon päälle ja Vaimolle siinä heitin,
että uskaltaako tästä nyt lähteä liikkeelle, ettei tökötit lähde fysiikan lakien
innoittamana kohti maata. Yritin elää normaalisti ja olla
ajattelematta sen kummempia, kuten lääkäri oli ohjeistanut. Onneksi työni on
sellaista keskittymistä vaativaa, että siinä ei paljoa ehdi muuta
ajatella. Piinaviikot alkoivat.
-Maru
-Maru
sunnuntai 20. marraskuuta 2016
Haaveena vauva
Lapsista olimme puhuneet pitkään ja
selvää oli, että niitä haluamme sopivan hetken tullessa. Minulla todettiin
muutama vuosi sitten endometrioosi ja kävin siihen liittyen laparoskooppisessa
leikkauksessakin, jossa operoitiin mm. toisesta munasarjasta endometrioomakysta.
Samalla selvisi, että toinen munajohdin oli tukkeutunut endometrioosin takia.
Lääkärit jaksoivat muistuttaa useaan kertaan, että jos minä haluaisin lapsen,
olisi hommiin ryhdyttävä ajoissa.
Kevättalvella 2016 heräsin yhtäkkiä
ajatukseen, että nyt tuntuu siltä, että vauva voisi tulla. Puhuimme siitä hymy
huulilla ja mietimme miten ja millä aikataululla lähtisimme toteuttamaan tätä
projektia. Asia konkretisoitui, kun varasimme toukokuun alussa ajan
hedelmöitysklinikan ensikäynnille. Lääkärin kanssa juttelimme hieman
taustoistamme: ollaanko oltu pitkään yhdessä, miten pitkään olemme miettineet
lapsen hankkimista, haluammeko molemmat raskautua ja millaisen luovuttajan
haluamme. Sovimme myös alustavan suunnitelman tapahtumien kulusta. Klinikalle
tilataan kerralla kolme olkea siittiöitä ja aluksi minulle tehtäisiin kaksi
kertaa inseminaatio ja vasta sitten ehkä IVF. Lääkäri tietenkin suositteli heti
ensisijaisesti IVF:aa, kun luki endometrioosiepikriisini. Halusimme kuitenkin
aloittaa kevyemmin ensin inseminaatiolla ja miettiä sitten vasta muita
keinoja.
Ennen hoitojen aloittamista täytyi
käydä yllätykseksemme kaksi kertaa psykologin juttusilla. Klinikalta meille
vinkattiin, että voitaisiin käyttää yhtä tiettyä psykologia, joka tekee
tavallaan yhteistyötä klinikan kanssa. Meidän mielestä olisi riittänyt ihan
yksikin kerta, koska saimme silloin jo käytyä paljon asioita
läpi. Psykologille oli vaikeaa saada aikaa ja ensimmäinen käyntiaika
saatiinkin vasta kolmen viikon päähän. Käynnillä juttelimme kummankin
lapsuudesta ja perhetaustoista, tukiverkostoista, meidän parisuhteesta ja
elämästä ylipäänsä. Psykologi oli hyvin johdatteleva ja Vaimon kanssa
juteltiinkin jälkeenpäin, että psykologi oli välillä vähän häiritsevän
ohjaileva. Käynneiltä jäi kuitenki enimmäkseen positiivinen fiilis.
Psykologikäyntien jälkeen puhelua taas klinikalle ja olkitilaus vireille.
-Maru
-Maru
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)