tiistai 22. marraskuuta 2016

Ensimmäinen inssikierros



Elokuussa päästiin tekemään varsinaista hoitosuunnitelmaa. Käyn ultrassa noin kiertopäivä 12 tai 13 ja siinä tarkistellaan, että munasolu kypsyy sinne puolelle, missä reitti on selvä. Elokuussa ei päästy vielä tositoimiin, koska munasolu ilmestyi tietenkin väärälle puolelle. Kävin ultrassa taas syyskuussa, eikä silloinkaan tärpännyt. Lokakuussa aloitin Letrozoli kuurin kp 3-7, 1 tabletti päivässä, ja ultrassa näkyi jälleen, että munasoluja kypsyi väärälle puolelle. Lääkäri ei peitellyt huokailuja ja näki, että hänellä ajatukset raksutti päässä "Mitäs seuraavaksi kokeillaan". Taas väläyteltiin IVF-korttia.



Nyt marraskuulla tuplasin Letrozol -annoksen ja ennen ultraan menoa olin vähän skeptinen. Arvelin, että ei vieläkään päästä inssihommin. Vaimo jaksaa aina olla positiivinen ja hän oli varma, että nyt kypsyy munasoluja oikeaan paikkaan. Kp11 sitten ultrattiin ja lääkäri myhäili nyt tyytyväisenä. Monitorista osasin jo itsekin hahmotella tilannetta. Nyt oli saatu toinenkin munasarja heräämään yhden ison tumman möllykän verran. Toinen munasarja oli innokkaasti tuottanut paljon soluja ja vitsailin, että mikäs rypäleterttunen siellä näkyi. Lääkäri arvoi ilmeisesti follikkelien koon ja kohdun limakalvon paksuuden perusteella, että ovulaatio tapahtuisi viikonloppuna. Hän määräsi minulle pistoksina ovulaation jarruttajia eli Orgalutrania ja irroituspiikiksi Pregnylin. Tarkoituksena oli pistää Orgalutran kp 14-16 illalla ja kp 17 Pregnyl aamulla. Inseminaatiopäiväksi sovittiin seuraavan viikon maanantai kp 18. Ovulaatiotestejä ei tarvinnut enää jatkaa. Niitä olen yleensä aloittanut tekemään kp 10-->. Hoitaja vielä neuvoi klinikalla pistolääkkeiden käytön.



Kp 14 aamulla kuitenkin neuroottisena ja Vaimon yllyttämänä tein vielä ovulaatiotestin, ettei ovulaatio tulisi ennen kuin olen ehtinyt piikittää lääkettä. Iski hätä, kun testiin piirtyi jo himmeä viiva eli ovulaatio olisi jo lähellä. Paniikkipuhelua välittömästi klinikalle, että mitäs nyt teen, kun sorruin testejä tekemään ja viivaa näyttää. Sain ohjeeksi pistää Orgalutranin heti ja venyttämään pistovälejä siten, että viimeisenä päivänä pistos ajoittuisi iltapäivälle. Kp 17 sunnuntaiaamuna pistin Pregnylin ja sitten jo aloitimme Vaimon kanssa inssin jännäämisen. 


Maanantaiaamulla klinikalla näkyi, että The follikkeli olisi kohta puoliin irtoamassa ja lääkäri laittoi välineet valmiiksi ruiskuttelua varten. Vaimo veti penkin sängyn viereen ja lääkäri jutteli siinä meille mukavia. Inseminaatiossa mikään muu ei sattunut kuin se levitinsysteemi ja homma oli nopeasti ohi. En siinä sen kummemmin kerennyt pötkötellä jalat ylhäällä, vaikka mietin sitä, että olisikohan pitänyt. Pötköttelin sitten kotona hoidon päälle ja Vaimolle siinä heitin, että uskaltaako tästä nyt lähteä liikkeelle, ettei tökötit lähde fysiikan lakien innoittamana kohti maata. Yritin elää normaalisti ja olla ajattelematta sen kummempia, kuten lääkäri oli ohjeistanut. Onneksi työni on sellaista keskittymistä vaativaa, että siinä ei paljoa ehdi muuta ajatella. Piinaviikot alkoivat.

-Maru

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti