Elokuussa päästiin tekemään
varsinaista hoitosuunnitelmaa. Käyn ultrassa noin kiertopäivä 12 tai 13 ja
siinä tarkistellaan, että munasolu kypsyy sinne puolelle, missä reitti on
selvä. Elokuussa ei päästy vielä tositoimiin, koska munasolu ilmestyi tietenkin
väärälle puolelle. Kävin ultrassa taas syyskuussa, eikä silloinkaan tärpännyt.
Lokakuussa aloitin Letrozoli kuurin kp 3-7, 1 tabletti päivässä, ja ultrassa näkyi jälleen, että munasoluja kypsyi väärälle puolelle. Lääkäri ei peitellyt
huokailuja ja näki, että hänellä ajatukset raksutti päässä "Mitäs
seuraavaksi kokeillaan". Taas väläyteltiin IVF-korttia.
Nyt marraskuulla tuplasin Letrozol
-annoksen ja ennen ultraan menoa olin vähän skeptinen. Arvelin, että ei
vieläkään päästä inssihommin. Vaimo jaksaa aina olla positiivinen ja hän oli
varma, että nyt kypsyy munasoluja oikeaan paikkaan. Kp11 sitten ultrattiin ja
lääkäri myhäili nyt tyytyväisenä. Monitorista osasin jo itsekin hahmotella
tilannetta. Nyt oli saatu toinenkin munasarja heräämään yhden ison tumman
möllykän verran. Toinen munasarja oli innokkaasti tuottanut paljon soluja ja
vitsailin, että mikäs rypäleterttunen siellä näkyi. Lääkäri arvoi ilmeisesti
follikkelien koon ja kohdun limakalvon paksuuden perusteella, että ovulaatio
tapahtuisi viikonloppuna. Hän määräsi minulle pistoksina ovulaation
jarruttajia eli Orgalutrania ja irroituspiikiksi Pregnylin. Tarkoituksena oli pistää
Orgalutran kp 14-16 illalla ja kp 17 Pregnyl aamulla. Inseminaatiopäiväksi
sovittiin seuraavan viikon maanantai kp 18. Ovulaatiotestejä ei tarvinnut enää
jatkaa. Niitä olen yleensä aloittanut tekemään kp 10-->. Hoitaja vielä
neuvoi klinikalla pistolääkkeiden käytön.
Kp 14 aamulla kuitenkin
neuroottisena ja Vaimon yllyttämänä tein vielä ovulaatiotestin, ettei ovulaatio tulisi ennen kuin olen ehtinyt piikittää lääkettä. Iski hätä, kun
testiin piirtyi jo himmeä viiva eli ovulaatio olisi jo lähellä.
Paniikkipuhelua välittömästi klinikalle, että mitäs nyt teen, kun sorruin
testejä tekemään ja viivaa näyttää. Sain ohjeeksi pistää Orgalutranin heti ja
venyttämään pistovälejä siten, että viimeisenä päivänä pistos ajoittuisi
iltapäivälle. Kp 17 sunnuntaiaamuna pistin Pregnylin ja sitten jo aloitimme Vaimon kanssa
inssin jännäämisen.
Maanantaiaamulla klinikalla näkyi,
että The follikkeli olisi kohta puoliin irtoamassa ja lääkäri laittoi
välineet valmiiksi ruiskuttelua varten. Vaimo veti penkin sängyn viereen ja
lääkäri jutteli siinä meille mukavia. Inseminaatiossa mikään muu ei sattunut
kuin se levitinsysteemi ja homma oli nopeasti ohi. En siinä sen kummemmin
kerennyt pötkötellä jalat ylhäällä, vaikka mietin sitä, että olisikohan
pitänyt. Pötköttelin sitten kotona hoidon päälle ja Vaimolle siinä heitin,
että uskaltaako tästä nyt lähteä liikkeelle, ettei tökötit lähde fysiikan lakien
innoittamana kohti maata. Yritin elää normaalisti ja olla
ajattelematta sen kummempia, kuten lääkäri oli ohjeistanut. Onneksi työni on
sellaista keskittymistä vaativaa, että siinä ei paljoa ehdi muuta
ajatella. Piinaviikot alkoivat.
-Maru
-Maru
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti