Piinaviikkojen ajan alavatsalla oli erilaisia tuntemuksia, pistelyä ja jomottelua, ja onnistumisen tunnetta pönkitti myös ylhäällä pysyvä kehonlämpö (37*C). Punainen tiputteluvuoto on viime kierroilla alkanut aina tarkasti 11 päivää inseminaation jälkeen ja sitä ei nyt kuulunutkaan. 12 päivää inseminaation jälkeen töissä iltapäivällä vessakäynnin yhteydessä kuitenkin ilmestyi se pelätty ja masentava punainen viiru paperiin, nyyh. Tästä alkoi myös kevyet menkkamaiset alavatsapolttelut. Tänään on 13 päivää inseminaatiosta ja tein kuitenkin testin vielä varmuuden vuoksi ja tulos oli se vanha tuttu negatiivinen. Uusi kierto ei ole vielä kunnolla alkanut, mutta sitä odotellessa.
Piti istahtaa ja miettiä yhdessä, että mitäs nyt. Inseminaatioita ei ole järkevää enää jatkaa, koska ei olla oltu lähelläkään onnistumista niiden kanssa. IVF lääkkeineen on iso uhkapelisijoitus, jonka onnistumisesta ei ole takeita. Melkein sama kun sijoittaisi 5000e lottoon, voit voittaa tai sitten et. Endometrioosi turmelee meidän mahdollisuuden onnistua. Voi mulla olla munasoluissaki jotain vikaa, sitä kun ei tiedä.
Mikä on varmaa nii se, että nyt pidetään kuukauden paussi hedelmöityshoidoista. Tauot on pahasta, koska endometrioosi syö naista, kun sitä ei pidetä aisoissa, mutta otamme riskin. Takuu-IVF-hoidot edellyttää, että minun pitää käydä ennen hoitojen aloitusta verikokeissa, joissa otetaan AMH eli munasarjojen toiminnallisuutta mittaava arvo, hepatiittiarvot ja HIV-testi. Verikokeiden tulokset ovat voimassa niin, että niiden jälkeen IVF hoidot tulee aloittaa kolmen kuukauden sisällä. Jos hoidot aloitetaan siinä ajassa, verikoetulokset ovat voimassa sen jälkeen vielä kaksi vuotta.
Kuukauden päästä, jos jatkamme vielä IVF hoitoihin, pitäisi sitä varten tilata yksi olki lisää siittiöitä ja käydä verikokeissa ja puhella lääkärin kanssa vielä hoidon kulusta ja pistolääkkeistä ja saada niihin reseptit. Saa nähdä, mitä tuleman pitää.
- Maru
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti