Vauvan kanssa viikot kuluu hujauksessa. Poika kasvaa huimaa vauhtia, 2kk neuvolassa pituudeksi mitattiin vähän vajaa 61 cm ja paino oli hitusen päälle 6 kg. Vaatekoko on pitkälti jo 68 ja nyt ollaan hamstrattu varastoon jo 74 kokoa. Muumivaipasta käytössä koko 3 ja kohta puoliin varmaan koko 4.
Poika sai nimen nimiäisissä ja adoptiohommat ovat käynnistyneet.
Poika...
Hymyili ensimmäisiä kertoja 4 viikon iässä.
Noin 6 viikon iässä alkoi imeskelemään käsiään.
Aloitti kunnon höpöttämisen ja jokeltelun 6 viikon iässä ja samalla kiinnostui enemmän seuraamaan meidän kasvoja. Ensimmäisenä toimitteli meille "HÖÖ!" ja siitä saikin lempinimen Herra Höö.
Alkoi 8 viikon iässä nostamaan päätä eteenpäin kohti varpaita esim. turvakaukalossa istuessaan.
Kiinnostui 8 viikon ikäisenä myös värikkäistä leluista. Hän tuijottelee, hihkuu ja yrittää kädellä tavoitella ja tarttua leluihin.
Tuo 8 viikon iässä myös käsiä yhteen keskilinjaan.
Tunnistaa jokseenkin iltarutiinit ennen nukkumaan menoa ja nukahtaa omaan pinnasänkyynsä itsekseen hyvän yön toivottelujen ja soittorasiaseremonian jälkeen.
Nukkuu yöllä noin 6 tuntia yhteen menoon = herää vain kerran syömään.
Pärjää hitusen paremmin masullaan kannatellen päätä, mutta vielä kaipaa siinä hieman treeniä.
Viihtyy jo paremmin sitterissä.
Kasvaa ihan just ulos Vaavi-sängystä, nyyh. Se on ollut niin kätevä!
Sai ekan rotarokotteen ja pysyi melko sivuoireettomana. Noin 4 päivää rokotteesta pulautti pari kertaa massiivisesti ja oli viikon verran ehkä hitusen väsyneempi
Tällä viikolla päästään maitoaltistuskokeeseen sairaalalle. Altistus tehdään kaksoissokkona. Saadaan nyt sitten ainakin selvyys lehmänmaitoallergiasta. Maidoton korvike on kyllä 6 viikon käytön perusteella sopinut tosi hyvin ja vauva on pitkälti vaivaton ja tyytyväinen pallukka.
maanantai 16. heinäkuuta 2018
torstai 7. kesäkuuta 2018
Kuukauden ikäinen
Tänään poikamme on jo kuukauden ikäinen. Hän on kasvanut kovasti, hän on 5,3 kg ja pituudeltaan ainakin 56 cm. Olemme osittain siirtyneet 50/56 koon vaatteista 62. Vaippakoko alkaa olla jo kolmosen puolella Libero Newborn -merkillä.
Vatsavaivoja on ollut enää vähäisissä määrin. Lehmänmaitoallergisen korvike on tuonut ehkä muutosta elämään ja korvikkeen määrää ollaan saatu vähennettyä puoleen entisestä eli tissimaitotilanne on parantunut ja poika pysyy hetkittäin pelkästään silläkin ihan tyytyväisenä. D-vitamiini+maitohappobakteeritippa laitettiin vielä kokeilun vuoksi vaihtoon, eli Fiilus vaihtui vesipohjaiseen Jekovitiin ja maitohappobakteereja hän saapi nyt Gefilus-nimisenä jauheena maitoon sekoitettuna. Jotenkin meille tuli tuntuma, että öljypohjaisen tipan jälkeen huudettiin enemmän. Cuplaton vaihdettiin myös Disflatyyliin, koska tarvis annostella vähemmän kertoja päivässä ja se tuntui myös toimivan ilmavaivoihin vähän paremmin. Röyhtäytystä priorisoidaan myös edelleen.
Poika on hyvin eläväliikkeinen ja hän saattaa kääntyä jo selältä kyljelleen nukkumaan. Vaavi-sänky alkaa olla kapean puoleinen, kun vauva ojenteleen kovasti raajoja ja jumppailee. Välillä tuli itku, kun käsi tai jalka vähän jäi huonosti pinnojen väliin ja sänkyyn täytyi sitten ommella reunapehmuste. Pinnasänky onkin nyt alkanut olla huippusuosikki! Siellä on lääniä jumppailla ja heilutella ja kääntyillä ja ottaa päikkärit. Unipesä on jäänyt aikalailla käyttämättä, vaikka siinäkin pötköttely hänelle kelpasi. Vaavi-sänkyä on ollut niin helppo siirrellä paikasta toiseen ja se on ollut just siksi eniten käytössä.
Kävelyheijaste ollaan saatu esiin ja keskilinjaa on reenattu sillee, että siinä pysytään jo hienosti. Katsekontakti pysyy myös hyvin ja hymyjäkin ollaan saatu tällä viikolla. Kätensä poika jokseenkin älysi kolmannen viikon aikana. Lääke ja vitamiinitippoja on annettu muovilusikalla ja kun se lähestyy suuta, alkaa kova käsillä sätkiminen ja pään kääntely. Ilmeisesti ei mitään suosikkihommaa muiden litkujen kuin maidon saanti suuhun :) Myös tutti huitaistaan välillä kädellä pois suusta tai torjutaan sen laittaminen suuhun. Jäntevyyttä pojalla on vielä ja ollaan tehty th:n ohjeistamana mm. kippurasylittelyjä, jolloin kuulemma jännitykset helpottavat selässä. Poikanen viihtyy kivasti myös lattialla leikkimaton päällä selällään meidän touhuja katsellen ja välillä hän pääsee myös mahalleen kokeilemaan pään kannattelua. Sitteriä kokeiltiin pari kertaa, mutta hän ei jostain syystä silloin oikein viihtynyt siinä. Täytyy taas kokeilla uudelleen, jos se kelpaisikin pienen tauon jälkeen :)
Vatsavaivoja on ollut enää vähäisissä määrin. Lehmänmaitoallergisen korvike on tuonut ehkä muutosta elämään ja korvikkeen määrää ollaan saatu vähennettyä puoleen entisestä eli tissimaitotilanne on parantunut ja poika pysyy hetkittäin pelkästään silläkin ihan tyytyväisenä. D-vitamiini+maitohappobakteeritippa laitettiin vielä kokeilun vuoksi vaihtoon, eli Fiilus vaihtui vesipohjaiseen Jekovitiin ja maitohappobakteereja hän saapi nyt Gefilus-nimisenä jauheena maitoon sekoitettuna. Jotenkin meille tuli tuntuma, että öljypohjaisen tipan jälkeen huudettiin enemmän. Cuplaton vaihdettiin myös Disflatyyliin, koska tarvis annostella vähemmän kertoja päivässä ja se tuntui myös toimivan ilmavaivoihin vähän paremmin. Röyhtäytystä priorisoidaan myös edelleen.
Poika on hyvin eläväliikkeinen ja hän saattaa kääntyä jo selältä kyljelleen nukkumaan. Vaavi-sänky alkaa olla kapean puoleinen, kun vauva ojenteleen kovasti raajoja ja jumppailee. Välillä tuli itku, kun käsi tai jalka vähän jäi huonosti pinnojen väliin ja sänkyyn täytyi sitten ommella reunapehmuste. Pinnasänky onkin nyt alkanut olla huippusuosikki! Siellä on lääniä jumppailla ja heilutella ja kääntyillä ja ottaa päikkärit. Unipesä on jäänyt aikalailla käyttämättä, vaikka siinäkin pötköttely hänelle kelpasi. Vaavi-sänkyä on ollut niin helppo siirrellä paikasta toiseen ja se on ollut just siksi eniten käytössä.
Kävelyheijaste ollaan saatu esiin ja keskilinjaa on reenattu sillee, että siinä pysytään jo hienosti. Katsekontakti pysyy myös hyvin ja hymyjäkin ollaan saatu tällä viikolla. Kätensä poika jokseenkin älysi kolmannen viikon aikana. Lääke ja vitamiinitippoja on annettu muovilusikalla ja kun se lähestyy suuta, alkaa kova käsillä sätkiminen ja pään kääntely. Ilmeisesti ei mitään suosikkihommaa muiden litkujen kuin maidon saanti suuhun :) Myös tutti huitaistaan välillä kädellä pois suusta tai torjutaan sen laittaminen suuhun. Jäntevyyttä pojalla on vielä ja ollaan tehty th:n ohjeistamana mm. kippurasylittelyjä, jolloin kuulemma jännitykset helpottavat selässä. Poikanen viihtyy kivasti myös lattialla leikkimaton päällä selällään meidän touhuja katsellen ja välillä hän pääsee myös mahalleen kokeilemaan pään kannattelua. Sitteriä kokeiltiin pari kertaa, mutta hän ei jostain syystä silloin oikein viihtynyt siinä. Täytyy taas kokeilla uudelleen, jos se kelpaisikin pienen tauon jälkeen :)
lauantai 26. toukokuuta 2018
Vaativa alku
Tuttisopan keitto alkoi noin viikon jälkeen kyllästyttää. Liedellä on porhaltanut päivittäin kolme kattilaa täyttä höyryä auringon kuumaksi paahtamassa asunnossa tuttipullojuttuja ja univaje on painanut silmää ja hetkisen ajatusharhailun tuloksena on yrittänyt arpoa, että milloin se kattila nro 3 alkoikaan kiehua.
Paras hankinta after baby on ehdottomasti Philips Aventin pöydän päällä nököttävä steriloija, joka säästää aikaa ja rasittaa erinomaisen vähäisissä määrin aivotoimintaa. Romut koneeseen, tilkka vettä ja virrat päälle. Eikä tarvi vahtimista!
Poika on temperamenttinen ja vaativainen. Näin kuvailin häntä terveydenhoitajan kotikäynnillä. Silloin vauvapallo makoili tyytyväisenä sylissä ja th hymyili vieressä pahaa-aavistamattomana. Noottia tuli painon noususta, joka olikin lähes tuplat per viikko, kuin mitä kuulemma tarvisi olla. Korvikkeen määrää piti laskea ja viikon päähän varattiin aikaa painokontrolliin. Myös kävelyheijaste oli "laiskaa", toisin sanoen se ei tullut esiin, vaikka kuinka yritettiin. Hoitaja sai myös huutokonsertin aikaan näyttämällä eri kantoasentoja, miten keskilinjassa pysymistä saisi treenattua. Poika vetää selkää kaarelle taakse päin itkiessään ja sen vuoksi myös lempi-imetysasentonikin olivat täysin vääriä, koska pojan niska jäykistyy tai asento provosoi kaarelle vetämistä. Lyhyesti sanottuna täystyöllistettyyn vauva-arkeen vielä muutama stressinpoikanen lisää ja yksi ehkä entistä tyytymättömämpi vauva.
Tuuti 1 oli meillä kotiutuessa eka korvike, jota kokeiltiin. Sitten kokeiltiinkin vaihtaa Nan pro 1, koska tuntui siltä, että ehkä Tuuti aiheuttaakin masuvaivoja. Ja ilmaa piisaa, joten myös Cuplaton päätyi päiväohjelmaan mukaan. Ja sitten se th vielä suositteli Nutrilonin sakeuttajaa korvikkeeseen, koska pulautuksia tulee. Näillä pyöriteltiin päiviä muutama kasaan vauvan itkiessä aamupäivät ja illat suoraa huutoa äitien parveillessa ympärillä tehden kaiken keksimänsä ruokinnasta vaipan vaihtoon ja kylvystä hytkyttelyyn. Sitten lähti soitto lastenlääkärin ajanvaraukseen.
Lastenlääkärillä käynti valoi äiteihin uskoa. Pojalle Nutrilon Pepti ykköstä tissievään lisänä, jos tarvii. Ja painosta ei kannattais stressata, kyllä se nousu tasaantuu. Ja sitten soitellaan viikon päästä, miten menee masuvaivojen kanssa. Kotona päätettiin olla ottamatta liian vakavasti kaikkia niitä terveydenhoitajan sanomisia. Jos imetysasento nro 1 oli hänestä huono, mutta kun se toimii parhaiten just etenkin yösyötössä, nii aion sitä vielä käyttää ja päivällä sitten niitä muita.
Kulmakarvat pomppasi kattoon Prisman eväshyllyllä. Jo on hintaa Nutrilon pepti 1:llä! Silmät skannaa vastaavia vaihtoehtoja. Ei ole. Purkki koriin ja nöyränä kassalle. Toivottavasti on käypäistä. P. S. 15 min on pitkä aina valmistella jauhekorvikkeesta juotavaa settiä kärsimättömän poikasen vaatiessa ruokaa suoraa huutoa vieressä. Keitä vesi, jäähdytä 40 asteiseksi, lisää jauhe, sekoita, tarkista lämpötila käden päällä ja pullo suuhun. Ah, hiljaisuus.
Day 3 Nutrilon pepti ykköstä. Ilmaa rupsutellaan, vaikka röyhtäytykseen panostetaan ja Cuplatonia tiputellaan. Välillä poikaa itkettää aamupäivällä ja välillä saadaan iltahuudot, joku päivä sekä että. On konsertit toki vähän rauhoittuneet ja lyhentyneet. Kippurasylittely saa pojan huutamaan naama punaisena ja niska hiessä. Poika yrittää vääntää selän väärälle "banaanille" vaikka väkisin. Viisikiloisella on voimaa ja meillä lempeää päättäväisyyttä.
Meidän poika, suloisin ja pöhköin tissinnokkija <3 Seuraa katseella ja kuuntelee äitien juttuja otsa kurtussa, tarkkaan. Suosikkijutut: ykkösenä ruoka, sitten tulee valojen ja varjojen leikki, ulkopäikkärit vaunuissa ja autoilu turvaistuimessa. Suosikkivärit musta ja punainen. Sylikissa jo syntyessään. Meille rakas :)
Paras hankinta after baby on ehdottomasti Philips Aventin pöydän päällä nököttävä steriloija, joka säästää aikaa ja rasittaa erinomaisen vähäisissä määrin aivotoimintaa. Romut koneeseen, tilkka vettä ja virrat päälle. Eikä tarvi vahtimista!
Poika on temperamenttinen ja vaativainen. Näin kuvailin häntä terveydenhoitajan kotikäynnillä. Silloin vauvapallo makoili tyytyväisenä sylissä ja th hymyili vieressä pahaa-aavistamattomana. Noottia tuli painon noususta, joka olikin lähes tuplat per viikko, kuin mitä kuulemma tarvisi olla. Korvikkeen määrää piti laskea ja viikon päähän varattiin aikaa painokontrolliin. Myös kävelyheijaste oli "laiskaa", toisin sanoen se ei tullut esiin, vaikka kuinka yritettiin. Hoitaja sai myös huutokonsertin aikaan näyttämällä eri kantoasentoja, miten keskilinjassa pysymistä saisi treenattua. Poika vetää selkää kaarelle taakse päin itkiessään ja sen vuoksi myös lempi-imetysasentonikin olivat täysin vääriä, koska pojan niska jäykistyy tai asento provosoi kaarelle vetämistä. Lyhyesti sanottuna täystyöllistettyyn vauva-arkeen vielä muutama stressinpoikanen lisää ja yksi ehkä entistä tyytymättömämpi vauva.
Tuuti 1 oli meillä kotiutuessa eka korvike, jota kokeiltiin. Sitten kokeiltiinkin vaihtaa Nan pro 1, koska tuntui siltä, että ehkä Tuuti aiheuttaakin masuvaivoja. Ja ilmaa piisaa, joten myös Cuplaton päätyi päiväohjelmaan mukaan. Ja sitten se th vielä suositteli Nutrilonin sakeuttajaa korvikkeeseen, koska pulautuksia tulee. Näillä pyöriteltiin päiviä muutama kasaan vauvan itkiessä aamupäivät ja illat suoraa huutoa äitien parveillessa ympärillä tehden kaiken keksimänsä ruokinnasta vaipan vaihtoon ja kylvystä hytkyttelyyn. Sitten lähti soitto lastenlääkärin ajanvaraukseen.
Lastenlääkärillä käynti valoi äiteihin uskoa. Pojalle Nutrilon Pepti ykköstä tissievään lisänä, jos tarvii. Ja painosta ei kannattais stressata, kyllä se nousu tasaantuu. Ja sitten soitellaan viikon päästä, miten menee masuvaivojen kanssa. Kotona päätettiin olla ottamatta liian vakavasti kaikkia niitä terveydenhoitajan sanomisia. Jos imetysasento nro 1 oli hänestä huono, mutta kun se toimii parhaiten just etenkin yösyötössä, nii aion sitä vielä käyttää ja päivällä sitten niitä muita.
Kulmakarvat pomppasi kattoon Prisman eväshyllyllä. Jo on hintaa Nutrilon pepti 1:llä! Silmät skannaa vastaavia vaihtoehtoja. Ei ole. Purkki koriin ja nöyränä kassalle. Toivottavasti on käypäistä. P. S. 15 min on pitkä aina valmistella jauhekorvikkeesta juotavaa settiä kärsimättömän poikasen vaatiessa ruokaa suoraa huutoa vieressä. Keitä vesi, jäähdytä 40 asteiseksi, lisää jauhe, sekoita, tarkista lämpötila käden päällä ja pullo suuhun. Ah, hiljaisuus.
Day 3 Nutrilon pepti ykköstä. Ilmaa rupsutellaan, vaikka röyhtäytykseen panostetaan ja Cuplatonia tiputellaan. Välillä poikaa itkettää aamupäivällä ja välillä saadaan iltahuudot, joku päivä sekä että. On konsertit toki vähän rauhoittuneet ja lyhentyneet. Kippurasylittely saa pojan huutamaan naama punaisena ja niska hiessä. Poika yrittää vääntää selän väärälle "banaanille" vaikka väkisin. Viisikiloisella on voimaa ja meillä lempeää päättäväisyyttä.
Meidän poika, suloisin ja pöhköin tissinnokkija <3 Seuraa katseella ja kuuntelee äitien juttuja otsa kurtussa, tarkkaan. Suosikkijutut: ykkösenä ruoka, sitten tulee valojen ja varjojen leikki, ulkopäikkärit vaunuissa ja autoilu turvaistuimessa. Suosikkivärit musta ja punainen. Sylikissa jo syntyessään. Meille rakas :)
maanantai 14. toukokuuta 2018
Meidän poika
Ihana poikamme syntyi viikko sitten käynnistyksellä rv41+1. Hän oli huikeat 4,6 kg ja 53 cm!
Viime sunnuntaina rv41+0 suuntasimme yliaikaiskontrollikäynnille sairaalalle ja siellä lääkäri huomasi ultratessa, että lapsivettä oli normaalia vähemmän ja hän suositteli synnytyksen käynnistystä heti samana päivänä, koska kohdun suukin oli jo 3 cm auki. Pääsin sitten osastolle ja aloitettiin homma Cytotecillä ja seuraavana päivänä päästiin aamusta synnytyssaliin jatkamaan oksitosiinitipalla. Kohdun suu lähti aukeamaan kunnolla vasta kipupiikin jälkeen. Kivunlievityksinä käytin tosiaan pääsääntöisesti Tens-laitetta supistusten aikana ja sain lopulta myös Oxanestin ja epiduraalin. Ponnistusvaihe sujui kätilön mukaan kuin oppikirjassa. Ilman ongelmia ei kuitenkaan selvitty. Ponnistusvaiheen lopussa supistukset jäivät liian lyhyiksi ja niitä buustattiin laittamalla oksitosiinit tappiin. Mulla nousi synnytyksessä myös kuume ja lapsivesi oli vihreä. Oli onni, että synnytys päätettiin käynnistää eikä jääty odottelemaan!
Päästyämme osastolle vaimo kiinnitti huomiota seuraavana päivänä siihen, kun vauva hengitti hyvin tiheästi niin, että maha ihan heilui. Poika oli myös kovin käsittelyarka ja parkui täyttä kurkkua hyvin herkästi. Pääsimme käymään lastenlääkärillä, joka määräsi verikokeet ja niistä paljastui, että crp oli tosi koholla ja poika pitää siirtää vastasyntyneiden osastolle antibioottihoitoon. Päivä päivältä hän voi paremmin ja lopulta tulehdusarvot laski normaaliin. Äitienpäivänä saimme hänet vihdoin kotiin<3
Rankka viikko takana, mutta selvisimme! Nyt harjoitellaan vauva-arkea ja keitellään tuttisoppaa. Imetyshommat eivät mene ihan nappiin, poika kun olikin varsinainen härkänen, jolla on myös ison miehen nälkä! Maito ei mulla riitä ja ilman lisämaitoa poikaressu känisi nälkäänsä vajaa tunnin välein nukkumatta juuri yhtään. Kotona mennään omalla maidolla ja sitte korviketta vielä päälle ja ukkeli pysyy tyytyväisenä :)
Viime sunnuntaina rv41+0 suuntasimme yliaikaiskontrollikäynnille sairaalalle ja siellä lääkäri huomasi ultratessa, että lapsivettä oli normaalia vähemmän ja hän suositteli synnytyksen käynnistystä heti samana päivänä, koska kohdun suukin oli jo 3 cm auki. Pääsin sitten osastolle ja aloitettiin homma Cytotecillä ja seuraavana päivänä päästiin aamusta synnytyssaliin jatkamaan oksitosiinitipalla. Kohdun suu lähti aukeamaan kunnolla vasta kipupiikin jälkeen. Kivunlievityksinä käytin tosiaan pääsääntöisesti Tens-laitetta supistusten aikana ja sain lopulta myös Oxanestin ja epiduraalin. Ponnistusvaihe sujui kätilön mukaan kuin oppikirjassa. Ilman ongelmia ei kuitenkaan selvitty. Ponnistusvaiheen lopussa supistukset jäivät liian lyhyiksi ja niitä buustattiin laittamalla oksitosiinit tappiin. Mulla nousi synnytyksessä myös kuume ja lapsivesi oli vihreä. Oli onni, että synnytys päätettiin käynnistää eikä jääty odottelemaan!
Päästyämme osastolle vaimo kiinnitti huomiota seuraavana päivänä siihen, kun vauva hengitti hyvin tiheästi niin, että maha ihan heilui. Poika oli myös kovin käsittelyarka ja parkui täyttä kurkkua hyvin herkästi. Pääsimme käymään lastenlääkärillä, joka määräsi verikokeet ja niistä paljastui, että crp oli tosi koholla ja poika pitää siirtää vastasyntyneiden osastolle antibioottihoitoon. Päivä päivältä hän voi paremmin ja lopulta tulehdusarvot laski normaaliin. Äitienpäivänä saimme hänet vihdoin kotiin<3
Rankka viikko takana, mutta selvisimme! Nyt harjoitellaan vauva-arkea ja keitellään tuttisoppaa. Imetyshommat eivät mene ihan nappiin, poika kun olikin varsinainen härkänen, jolla on myös ison miehen nälkä! Maito ei mulla riitä ja ilman lisämaitoa poikaressu känisi nälkäänsä vajaa tunnin välein nukkumatta juuri yhtään. Kotona mennään omalla maidolla ja sitte korviketta vielä päälle ja ukkeli pysyy tyytyväisenä :)
sunnuntai 29. huhtikuuta 2018
Laskettu päivä
Tänään olisi laskettu aika, mutta edelleen kovin paksusti täällä voidaan yhtenä osana. Tällä viikolla alkoi myös se raastava tulevien isovanhempien tarkistussoittorumba: soitellaan ja kysellään säästä ym. ja samalla että mitkäs on tuntemukset nyt. Piti jo toppuutella, että kyllä me sitten ilmoitamme, kun poika on saapunut!
Viikolla parina päivänä Nyyttis piti myöhäisillalla sellaiset pitkän kaavan möyrinnät, että ei oo sellaisia aikoihin ollut. Nukkumaanmenosta ei meinannut tulla silloin mitään, koska heti kun veti kyljelleen, alkoi mieletön häärääminen ja potkuttelu. Eilen taas oli niin hiljaista, että piti ensimmäistä kertaa tarkistella kyljellään liikelaskennalla meininkejä vaahtokarkkiläjän saattelemana. Tänään ollut taas ihan perusaktiivinen pönkäyspäivä.
Sadesuojaprobleemakin ratkesi ja PikkuPiian sadesuoja sopi täydellisesti Britaxin vaunukoppaan ja vaikutti muutenkin toimivalta. Nyt vaan puuttuu enää itse kyytiläinen!
Ensi viikolla taas neuvolakäynnille rv 40+4. Oma arvaukseni on, että poika saapuu 40+5 ja vaimo arveli jopa 41+3, mutta katsotaan nyt miten pitkään hän pitää meitä jännityksessä.
- Maru 40+0
Viikolla parina päivänä Nyyttis piti myöhäisillalla sellaiset pitkän kaavan möyrinnät, että ei oo sellaisia aikoihin ollut. Nukkumaanmenosta ei meinannut tulla silloin mitään, koska heti kun veti kyljelleen, alkoi mieletön häärääminen ja potkuttelu. Eilen taas oli niin hiljaista, että piti ensimmäistä kertaa tarkistella kyljellään liikelaskennalla meininkejä vaahtokarkkiläjän saattelemana. Tänään ollut taas ihan perusaktiivinen pönkäyspäivä.
Sadesuojaprobleemakin ratkesi ja PikkuPiian sadesuoja sopi täydellisesti Britaxin vaunukoppaan ja vaikutti muutenkin toimivalta. Nyt vaan puuttuu enää itse kyytiläinen!
Ensi viikolla taas neuvolakäynnille rv 40+4. Oma arvaukseni on, että poika saapuu 40+5 ja vaimo arveli jopa 41+3, mutta katsotaan nyt miten pitkään hän pitää meitä jännityksessä.
- Maru 40+0
tiistai 24. huhtikuuta 2018
Viimeisiä viedään
Viimeisiä raskausviikkoja eletään, eikä vielä ole ollut merkkejä synnytyksen käynnistymisestä. Nyyttis viihtyy masussa hyvin ja viimeöinä pitänyt myös omaa hieputusshowta. Tänä aamuna huomasin tukisukkia jalkaan kiskoessani, että hän on hieputtanut nyt kroppansa oikeasta kyljestä keskemmälle ja painaa nyt pyllyllä suoraan kylkiluihin niin, ettei sukan pukemisesta meinannut tulla istualteen oikein mitään. Liikkeet ovat olleet nyt noin puolitoista viikkoa selvästi maltillisempia ja hitaampia kuin aiemmin. Nyyttis on siellä kasvanut ja tila käy pienemmäksi :)
Meitä on muutamia viikkoja hämmentänyt mahasta kuuluva Nips -ääni. Se muistuttaa vähän sitä, kun vaikka rannetta tai nilkkaa pyörittää ja ilmeisesti nivelsiteet napsahtaa, mutta mahasta kuuluva ääni on huomattavasti hiljaisempi. Ensin luulin kuulevani omiani, mutta sitten vaimokin kuuli sen vieressä istuessaan. Nips kuuluu vain silloin tällöin ja Nyyttiksen ollessa liikkeessä. Terveydenhoitaja hämmentyi totaalisesti kertoessani neuvolassa Nips -äänestä ja ei kuulemma aiemmin ollut kuullutkaan sellaisesta. Asiaa googleteltuani huomasin, että joillakin muillakin oli kuitenkin kuulunut napsumista mahasta ja syy ei sen kummemmin ollut selvinnyt.
Viime hetken heräteostoksina olemme ostaneet vielä sitterin ja leikkimaton lelukaarilla, kun sellaiset bongasimme sopuhintaan käytettyinä. Ajateltiin hankkia ne vähän myöhemmin, mutta tuli sopivat eteen, niin otimme nekin jo varastoon. Ainoa päänvaivaa aiheuttanut puuttuva asia on oikeastaan vain sadesuoja vaunukopalle. Kokeilimme jo Britaxin omaa versiota, mutta se ei käytännössä ollut niin kätevä kuin ajateltiin ja laatukin hintaan nähden huonohko. Sitten kokeiltiin PikkuPiian yhdistelmävaunun sadesuojaa, joka oli muuten jees, mutta se ei tuohon Britaxin koppaan oikein istunut tarpeeksi hyvin, että olisi suojannut riittävästi. PikkuPiialla on ilmeisesti erikseen suoja myös vaunukopalle, jota aateltiin seuraavaksi kokeilla. Vinkkejä otetaan myös vastaan :)
- Maru 39+2
Meitä on muutamia viikkoja hämmentänyt mahasta kuuluva Nips -ääni. Se muistuttaa vähän sitä, kun vaikka rannetta tai nilkkaa pyörittää ja ilmeisesti nivelsiteet napsahtaa, mutta mahasta kuuluva ääni on huomattavasti hiljaisempi. Ensin luulin kuulevani omiani, mutta sitten vaimokin kuuli sen vieressä istuessaan. Nips kuuluu vain silloin tällöin ja Nyyttiksen ollessa liikkeessä. Terveydenhoitaja hämmentyi totaalisesti kertoessani neuvolassa Nips -äänestä ja ei kuulemma aiemmin ollut kuullutkaan sellaisesta. Asiaa googleteltuani huomasin, että joillakin muillakin oli kuitenkin kuulunut napsumista mahasta ja syy ei sen kummemmin ollut selvinnyt.
Viime hetken heräteostoksina olemme ostaneet vielä sitterin ja leikkimaton lelukaarilla, kun sellaiset bongasimme sopuhintaan käytettyinä. Ajateltiin hankkia ne vähän myöhemmin, mutta tuli sopivat eteen, niin otimme nekin jo varastoon. Ainoa päänvaivaa aiheuttanut puuttuva asia on oikeastaan vain sadesuoja vaunukopalle. Kokeilimme jo Britaxin omaa versiota, mutta se ei käytännössä ollut niin kätevä kuin ajateltiin ja laatukin hintaan nähden huonohko. Sitten kokeiltiin PikkuPiian yhdistelmävaunun sadesuojaa, joka oli muuten jees, mutta se ei tuohon Britaxin koppaan oikein istunut tarpeeksi hyvin, että olisi suojannut riittävästi. PikkuPiialla on ilmeisesti erikseen suoja myös vaunukopalle, jota aateltiin seuraavaksi kokeilla. Vinkkejä otetaan myös vastaan :)
- Maru 39+2
sunnuntai 8. huhtikuuta 2018
Täysiaikaisuus, check!
Tänään kääntyi rv 37+0 eli enää kolmisen viikkoa laskettuun aikaan! Saa nähdä saammeko viettää vappua kahdestaan munkkeja napostellen, synnärillä vai jo Nyyttistä ihmetellen. Toivottavasti hän saapuisi ennen äitienpäivää, niin voisimme jo tänä vuonna juhlistaa sitäkin.
Nyt vielä hieman nautiskelemme seesteisestä yhteisestä ajasta ilman kiireitä.
Neuvolassa kävimme taas viikolla ja kaikki on edelleenkin hyvin. Paljon juteltiin jo synnytyksestä, imetyksestä ja vauvanhoidosta terveydenhoitajan kanssa. Sf-mitta oli tällä kertaa hieman keskikäyrän yläpuolella, Hb kaikeksi yllätykseksi 130 ja verenpaine myös normaali. Nyyttis on tunnustelujen perusteella jo kivasti raivotarjonnassa. Sykkeet olivat keskimäärin 130 paikkeilla. Seuraava käynti sovittiin vasta parin viikon päähän.
Sairaalakassin pakkaamisesta inspiroiduin viime viikonloppuna. Nyyttikselle pakattiin kotiintulovaatteet pienen valinnanvaran kanssa, koska ei noista sääolosuhteista voi olla aina varma. Viime vapunpäivänäkin meillä satoi räntää... Itselle yritin pakata vaan ihan ne tarpeellisimmat jutut. Meiltä ei oo sairaalalle kovin pitkää matkaa, joten täydennystä voi aina hakea.
Olo on ollut viime aikoina kohtuullisen hyvä. Kiteytettynä väsyttää, kolottaa ja närästää, mutta niiden kanssa on tullut toistaiseksi ihan hyvin toimeen. Onneksi ei kuitenkaan enää töissä tarvitse olla! Nyyttis myllää vielä kovasti masussa ja välillä puskee niin kovasti, että tulee melkein masusta läpi! Tai siltä se ainakin tuntuu ja näyttää. Katsotaan millainen "pikku-pönkääjä" sieltä saadaan käsiimme <3
- Maru 37+0
(Kuvat: Oppi&Ilo - Vauvavuoden rakkaimmat hetket)
Neuvolassa kävimme taas viikolla ja kaikki on edelleenkin hyvin. Paljon juteltiin jo synnytyksestä, imetyksestä ja vauvanhoidosta terveydenhoitajan kanssa. Sf-mitta oli tällä kertaa hieman keskikäyrän yläpuolella, Hb kaikeksi yllätykseksi 130 ja verenpaine myös normaali. Nyyttis on tunnustelujen perusteella jo kivasti raivotarjonnassa. Sykkeet olivat keskimäärin 130 paikkeilla. Seuraava käynti sovittiin vasta parin viikon päähän.
Sairaalakassin pakkaamisesta inspiroiduin viime viikonloppuna. Nyyttikselle pakattiin kotiintulovaatteet pienen valinnanvaran kanssa, koska ei noista sääolosuhteista voi olla aina varma. Viime vapunpäivänäkin meillä satoi räntää... Itselle yritin pakata vaan ihan ne tarpeellisimmat jutut. Meiltä ei oo sairaalalle kovin pitkää matkaa, joten täydennystä voi aina hakea.
Olo on ollut viime aikoina kohtuullisen hyvä. Kiteytettynä väsyttää, kolottaa ja närästää, mutta niiden kanssa on tullut toistaiseksi ihan hyvin toimeen. Onneksi ei kuitenkaan enää töissä tarvitse olla! Nyyttis myllää vielä kovasti masussa ja välillä puskee niin kovasti, että tulee melkein masusta läpi! Tai siltä se ainakin tuntuu ja näyttää. Katsotaan millainen "pikku-pönkääjä" sieltä saadaan käsiimme <3
- Maru 37+0
(Kuvat: Oppi&Ilo - Vauvavuoden rakkaimmat hetket)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)