Tuttisopan keitto alkoi noin viikon jälkeen kyllästyttää. Liedellä on porhaltanut päivittäin kolme kattilaa täyttä höyryä auringon kuumaksi paahtamassa asunnossa tuttipullojuttuja ja univaje on painanut silmää ja hetkisen ajatusharhailun tuloksena on yrittänyt arpoa, että milloin se kattila nro 3 alkoikaan kiehua.
Paras hankinta after baby on ehdottomasti Philips Aventin pöydän päällä nököttävä steriloija, joka säästää aikaa ja rasittaa erinomaisen vähäisissä määrin aivotoimintaa. Romut koneeseen, tilkka vettä ja virrat päälle. Eikä tarvi vahtimista!
Poika on temperamenttinen ja vaativainen. Näin kuvailin häntä terveydenhoitajan kotikäynnillä. Silloin vauvapallo makoili tyytyväisenä sylissä ja th hymyili vieressä pahaa-aavistamattomana. Noottia tuli painon noususta, joka olikin lähes tuplat per viikko, kuin mitä kuulemma tarvisi olla. Korvikkeen määrää piti laskea ja viikon päähän varattiin aikaa painokontrolliin. Myös kävelyheijaste oli "laiskaa", toisin sanoen se ei tullut esiin, vaikka kuinka yritettiin. Hoitaja sai myös huutokonsertin aikaan näyttämällä eri kantoasentoja, miten keskilinjassa pysymistä saisi treenattua. Poika vetää selkää kaarelle taakse päin itkiessään ja sen vuoksi myös lempi-imetysasentonikin olivat täysin vääriä, koska pojan niska jäykistyy tai asento provosoi kaarelle vetämistä. Lyhyesti sanottuna täystyöllistettyyn vauva-arkeen vielä muutama stressinpoikanen lisää ja yksi ehkä entistä tyytymättömämpi vauva.
Tuuti 1 oli meillä kotiutuessa eka korvike, jota kokeiltiin. Sitten kokeiltiinkin vaihtaa Nan pro 1, koska tuntui siltä, että ehkä Tuuti aiheuttaakin masuvaivoja. Ja ilmaa piisaa, joten myös Cuplaton päätyi päiväohjelmaan mukaan. Ja sitten se th vielä suositteli Nutrilonin sakeuttajaa korvikkeeseen, koska pulautuksia tulee. Näillä pyöriteltiin päiviä muutama kasaan vauvan itkiessä aamupäivät ja illat suoraa huutoa äitien parveillessa ympärillä tehden kaiken keksimänsä ruokinnasta vaipan vaihtoon ja kylvystä hytkyttelyyn. Sitten lähti soitto lastenlääkärin ajanvaraukseen.
Lastenlääkärillä käynti valoi äiteihin uskoa. Pojalle Nutrilon Pepti ykköstä tissievään lisänä, jos tarvii. Ja painosta ei kannattais stressata, kyllä se nousu tasaantuu. Ja sitten soitellaan viikon päästä, miten menee masuvaivojen kanssa. Kotona päätettiin olla ottamatta liian vakavasti kaikkia niitä terveydenhoitajan sanomisia. Jos imetysasento nro 1 oli hänestä huono, mutta kun se toimii parhaiten just etenkin yösyötössä, nii aion sitä vielä käyttää ja päivällä sitten niitä muita.
Kulmakarvat pomppasi kattoon Prisman eväshyllyllä. Jo on hintaa Nutrilon pepti 1:llä! Silmät skannaa vastaavia vaihtoehtoja. Ei ole. Purkki koriin ja nöyränä kassalle. Toivottavasti on käypäistä. P. S. 15 min on pitkä aina valmistella jauhekorvikkeesta juotavaa settiä kärsimättömän poikasen vaatiessa ruokaa suoraa huutoa vieressä. Keitä vesi, jäähdytä 40 asteiseksi, lisää jauhe, sekoita, tarkista lämpötila käden päällä ja pullo suuhun. Ah, hiljaisuus.
Day 3 Nutrilon pepti ykköstä. Ilmaa rupsutellaan, vaikka röyhtäytykseen panostetaan ja Cuplatonia tiputellaan. Välillä poikaa itkettää aamupäivällä ja välillä saadaan iltahuudot, joku päivä sekä että. On konsertit toki vähän rauhoittuneet ja lyhentyneet. Kippurasylittely saa pojan huutamaan naama punaisena ja niska hiessä. Poika yrittää vääntää selän väärälle "banaanille" vaikka väkisin. Viisikiloisella on voimaa ja meillä lempeää päättäväisyyttä.
Meidän poika, suloisin ja pöhköin tissinnokkija <3 Seuraa katseella ja kuuntelee äitien juttuja otsa kurtussa, tarkkaan. Suosikkijutut: ykkösenä ruoka, sitten tulee valojen ja varjojen leikki, ulkopäikkärit vaunuissa ja autoilu turvaistuimessa. Suosikkivärit musta ja punainen. Sylikissa jo syntyessään. Meille rakas :)
lauantai 26. toukokuuta 2018
maanantai 14. toukokuuta 2018
Meidän poika
Ihana poikamme syntyi viikko sitten käynnistyksellä rv41+1. Hän oli huikeat 4,6 kg ja 53 cm!
Viime sunnuntaina rv41+0 suuntasimme yliaikaiskontrollikäynnille sairaalalle ja siellä lääkäri huomasi ultratessa, että lapsivettä oli normaalia vähemmän ja hän suositteli synnytyksen käynnistystä heti samana päivänä, koska kohdun suukin oli jo 3 cm auki. Pääsin sitten osastolle ja aloitettiin homma Cytotecillä ja seuraavana päivänä päästiin aamusta synnytyssaliin jatkamaan oksitosiinitipalla. Kohdun suu lähti aukeamaan kunnolla vasta kipupiikin jälkeen. Kivunlievityksinä käytin tosiaan pääsääntöisesti Tens-laitetta supistusten aikana ja sain lopulta myös Oxanestin ja epiduraalin. Ponnistusvaihe sujui kätilön mukaan kuin oppikirjassa. Ilman ongelmia ei kuitenkaan selvitty. Ponnistusvaiheen lopussa supistukset jäivät liian lyhyiksi ja niitä buustattiin laittamalla oksitosiinit tappiin. Mulla nousi synnytyksessä myös kuume ja lapsivesi oli vihreä. Oli onni, että synnytys päätettiin käynnistää eikä jääty odottelemaan!
Päästyämme osastolle vaimo kiinnitti huomiota seuraavana päivänä siihen, kun vauva hengitti hyvin tiheästi niin, että maha ihan heilui. Poika oli myös kovin käsittelyarka ja parkui täyttä kurkkua hyvin herkästi. Pääsimme käymään lastenlääkärillä, joka määräsi verikokeet ja niistä paljastui, että crp oli tosi koholla ja poika pitää siirtää vastasyntyneiden osastolle antibioottihoitoon. Päivä päivältä hän voi paremmin ja lopulta tulehdusarvot laski normaaliin. Äitienpäivänä saimme hänet vihdoin kotiin<3
Rankka viikko takana, mutta selvisimme! Nyt harjoitellaan vauva-arkea ja keitellään tuttisoppaa. Imetyshommat eivät mene ihan nappiin, poika kun olikin varsinainen härkänen, jolla on myös ison miehen nälkä! Maito ei mulla riitä ja ilman lisämaitoa poikaressu känisi nälkäänsä vajaa tunnin välein nukkumatta juuri yhtään. Kotona mennään omalla maidolla ja sitte korviketta vielä päälle ja ukkeli pysyy tyytyväisenä :)
Viime sunnuntaina rv41+0 suuntasimme yliaikaiskontrollikäynnille sairaalalle ja siellä lääkäri huomasi ultratessa, että lapsivettä oli normaalia vähemmän ja hän suositteli synnytyksen käynnistystä heti samana päivänä, koska kohdun suukin oli jo 3 cm auki. Pääsin sitten osastolle ja aloitettiin homma Cytotecillä ja seuraavana päivänä päästiin aamusta synnytyssaliin jatkamaan oksitosiinitipalla. Kohdun suu lähti aukeamaan kunnolla vasta kipupiikin jälkeen. Kivunlievityksinä käytin tosiaan pääsääntöisesti Tens-laitetta supistusten aikana ja sain lopulta myös Oxanestin ja epiduraalin. Ponnistusvaihe sujui kätilön mukaan kuin oppikirjassa. Ilman ongelmia ei kuitenkaan selvitty. Ponnistusvaiheen lopussa supistukset jäivät liian lyhyiksi ja niitä buustattiin laittamalla oksitosiinit tappiin. Mulla nousi synnytyksessä myös kuume ja lapsivesi oli vihreä. Oli onni, että synnytys päätettiin käynnistää eikä jääty odottelemaan!
Päästyämme osastolle vaimo kiinnitti huomiota seuraavana päivänä siihen, kun vauva hengitti hyvin tiheästi niin, että maha ihan heilui. Poika oli myös kovin käsittelyarka ja parkui täyttä kurkkua hyvin herkästi. Pääsimme käymään lastenlääkärillä, joka määräsi verikokeet ja niistä paljastui, että crp oli tosi koholla ja poika pitää siirtää vastasyntyneiden osastolle antibioottihoitoon. Päivä päivältä hän voi paremmin ja lopulta tulehdusarvot laski normaaliin. Äitienpäivänä saimme hänet vihdoin kotiin<3
Rankka viikko takana, mutta selvisimme! Nyt harjoitellaan vauva-arkea ja keitellään tuttisoppaa. Imetyshommat eivät mene ihan nappiin, poika kun olikin varsinainen härkänen, jolla on myös ison miehen nälkä! Maito ei mulla riitä ja ilman lisämaitoa poikaressu känisi nälkäänsä vajaa tunnin välein nukkumatta juuri yhtään. Kotona mennään omalla maidolla ja sitte korviketta vielä päälle ja ukkeli pysyy tyytyväisenä :)
sunnuntai 29. huhtikuuta 2018
Laskettu päivä
Tänään olisi laskettu aika, mutta edelleen kovin paksusti täällä voidaan yhtenä osana. Tällä viikolla alkoi myös se raastava tulevien isovanhempien tarkistussoittorumba: soitellaan ja kysellään säästä ym. ja samalla että mitkäs on tuntemukset nyt. Piti jo toppuutella, että kyllä me sitten ilmoitamme, kun poika on saapunut!
Viikolla parina päivänä Nyyttis piti myöhäisillalla sellaiset pitkän kaavan möyrinnät, että ei oo sellaisia aikoihin ollut. Nukkumaanmenosta ei meinannut tulla silloin mitään, koska heti kun veti kyljelleen, alkoi mieletön häärääminen ja potkuttelu. Eilen taas oli niin hiljaista, että piti ensimmäistä kertaa tarkistella kyljellään liikelaskennalla meininkejä vaahtokarkkiläjän saattelemana. Tänään ollut taas ihan perusaktiivinen pönkäyspäivä.
Sadesuojaprobleemakin ratkesi ja PikkuPiian sadesuoja sopi täydellisesti Britaxin vaunukoppaan ja vaikutti muutenkin toimivalta. Nyt vaan puuttuu enää itse kyytiläinen!
Ensi viikolla taas neuvolakäynnille rv 40+4. Oma arvaukseni on, että poika saapuu 40+5 ja vaimo arveli jopa 41+3, mutta katsotaan nyt miten pitkään hän pitää meitä jännityksessä.
- Maru 40+0
Viikolla parina päivänä Nyyttis piti myöhäisillalla sellaiset pitkän kaavan möyrinnät, että ei oo sellaisia aikoihin ollut. Nukkumaanmenosta ei meinannut tulla silloin mitään, koska heti kun veti kyljelleen, alkoi mieletön häärääminen ja potkuttelu. Eilen taas oli niin hiljaista, että piti ensimmäistä kertaa tarkistella kyljellään liikelaskennalla meininkejä vaahtokarkkiläjän saattelemana. Tänään ollut taas ihan perusaktiivinen pönkäyspäivä.
Sadesuojaprobleemakin ratkesi ja PikkuPiian sadesuoja sopi täydellisesti Britaxin vaunukoppaan ja vaikutti muutenkin toimivalta. Nyt vaan puuttuu enää itse kyytiläinen!
Ensi viikolla taas neuvolakäynnille rv 40+4. Oma arvaukseni on, että poika saapuu 40+5 ja vaimo arveli jopa 41+3, mutta katsotaan nyt miten pitkään hän pitää meitä jännityksessä.
- Maru 40+0
tiistai 24. huhtikuuta 2018
Viimeisiä viedään
Viimeisiä raskausviikkoja eletään, eikä vielä ole ollut merkkejä synnytyksen käynnistymisestä. Nyyttis viihtyy masussa hyvin ja viimeöinä pitänyt myös omaa hieputusshowta. Tänä aamuna huomasin tukisukkia jalkaan kiskoessani, että hän on hieputtanut nyt kroppansa oikeasta kyljestä keskemmälle ja painaa nyt pyllyllä suoraan kylkiluihin niin, ettei sukan pukemisesta meinannut tulla istualteen oikein mitään. Liikkeet ovat olleet nyt noin puolitoista viikkoa selvästi maltillisempia ja hitaampia kuin aiemmin. Nyyttis on siellä kasvanut ja tila käy pienemmäksi :)
Meitä on muutamia viikkoja hämmentänyt mahasta kuuluva Nips -ääni. Se muistuttaa vähän sitä, kun vaikka rannetta tai nilkkaa pyörittää ja ilmeisesti nivelsiteet napsahtaa, mutta mahasta kuuluva ääni on huomattavasti hiljaisempi. Ensin luulin kuulevani omiani, mutta sitten vaimokin kuuli sen vieressä istuessaan. Nips kuuluu vain silloin tällöin ja Nyyttiksen ollessa liikkeessä. Terveydenhoitaja hämmentyi totaalisesti kertoessani neuvolassa Nips -äänestä ja ei kuulemma aiemmin ollut kuullutkaan sellaisesta. Asiaa googleteltuani huomasin, että joillakin muillakin oli kuitenkin kuulunut napsumista mahasta ja syy ei sen kummemmin ollut selvinnyt.
Viime hetken heräteostoksina olemme ostaneet vielä sitterin ja leikkimaton lelukaarilla, kun sellaiset bongasimme sopuhintaan käytettyinä. Ajateltiin hankkia ne vähän myöhemmin, mutta tuli sopivat eteen, niin otimme nekin jo varastoon. Ainoa päänvaivaa aiheuttanut puuttuva asia on oikeastaan vain sadesuoja vaunukopalle. Kokeilimme jo Britaxin omaa versiota, mutta se ei käytännössä ollut niin kätevä kuin ajateltiin ja laatukin hintaan nähden huonohko. Sitten kokeiltiin PikkuPiian yhdistelmävaunun sadesuojaa, joka oli muuten jees, mutta se ei tuohon Britaxin koppaan oikein istunut tarpeeksi hyvin, että olisi suojannut riittävästi. PikkuPiialla on ilmeisesti erikseen suoja myös vaunukopalle, jota aateltiin seuraavaksi kokeilla. Vinkkejä otetaan myös vastaan :)
- Maru 39+2
Meitä on muutamia viikkoja hämmentänyt mahasta kuuluva Nips -ääni. Se muistuttaa vähän sitä, kun vaikka rannetta tai nilkkaa pyörittää ja ilmeisesti nivelsiteet napsahtaa, mutta mahasta kuuluva ääni on huomattavasti hiljaisempi. Ensin luulin kuulevani omiani, mutta sitten vaimokin kuuli sen vieressä istuessaan. Nips kuuluu vain silloin tällöin ja Nyyttiksen ollessa liikkeessä. Terveydenhoitaja hämmentyi totaalisesti kertoessani neuvolassa Nips -äänestä ja ei kuulemma aiemmin ollut kuullutkaan sellaisesta. Asiaa googleteltuani huomasin, että joillakin muillakin oli kuitenkin kuulunut napsumista mahasta ja syy ei sen kummemmin ollut selvinnyt.
Viime hetken heräteostoksina olemme ostaneet vielä sitterin ja leikkimaton lelukaarilla, kun sellaiset bongasimme sopuhintaan käytettyinä. Ajateltiin hankkia ne vähän myöhemmin, mutta tuli sopivat eteen, niin otimme nekin jo varastoon. Ainoa päänvaivaa aiheuttanut puuttuva asia on oikeastaan vain sadesuoja vaunukopalle. Kokeilimme jo Britaxin omaa versiota, mutta se ei käytännössä ollut niin kätevä kuin ajateltiin ja laatukin hintaan nähden huonohko. Sitten kokeiltiin PikkuPiian yhdistelmävaunun sadesuojaa, joka oli muuten jees, mutta se ei tuohon Britaxin koppaan oikein istunut tarpeeksi hyvin, että olisi suojannut riittävästi. PikkuPiialla on ilmeisesti erikseen suoja myös vaunukopalle, jota aateltiin seuraavaksi kokeilla. Vinkkejä otetaan myös vastaan :)
- Maru 39+2
sunnuntai 8. huhtikuuta 2018
Täysiaikaisuus, check!
Tänään kääntyi rv 37+0 eli enää kolmisen viikkoa laskettuun aikaan! Saa nähdä saammeko viettää vappua kahdestaan munkkeja napostellen, synnärillä vai jo Nyyttistä ihmetellen. Toivottavasti hän saapuisi ennen äitienpäivää, niin voisimme jo tänä vuonna juhlistaa sitäkin.
Nyt vielä hieman nautiskelemme seesteisestä yhteisestä ajasta ilman kiireitä.
Neuvolassa kävimme taas viikolla ja kaikki on edelleenkin hyvin. Paljon juteltiin jo synnytyksestä, imetyksestä ja vauvanhoidosta terveydenhoitajan kanssa. Sf-mitta oli tällä kertaa hieman keskikäyrän yläpuolella, Hb kaikeksi yllätykseksi 130 ja verenpaine myös normaali. Nyyttis on tunnustelujen perusteella jo kivasti raivotarjonnassa. Sykkeet olivat keskimäärin 130 paikkeilla. Seuraava käynti sovittiin vasta parin viikon päähän.
Sairaalakassin pakkaamisesta inspiroiduin viime viikonloppuna. Nyyttikselle pakattiin kotiintulovaatteet pienen valinnanvaran kanssa, koska ei noista sääolosuhteista voi olla aina varma. Viime vapunpäivänäkin meillä satoi räntää... Itselle yritin pakata vaan ihan ne tarpeellisimmat jutut. Meiltä ei oo sairaalalle kovin pitkää matkaa, joten täydennystä voi aina hakea.
Olo on ollut viime aikoina kohtuullisen hyvä. Kiteytettynä väsyttää, kolottaa ja närästää, mutta niiden kanssa on tullut toistaiseksi ihan hyvin toimeen. Onneksi ei kuitenkaan enää töissä tarvitse olla! Nyyttis myllää vielä kovasti masussa ja välillä puskee niin kovasti, että tulee melkein masusta läpi! Tai siltä se ainakin tuntuu ja näyttää. Katsotaan millainen "pikku-pönkääjä" sieltä saadaan käsiimme <3
- Maru 37+0
(Kuvat: Oppi&Ilo - Vauvavuoden rakkaimmat hetket)
Neuvolassa kävimme taas viikolla ja kaikki on edelleenkin hyvin. Paljon juteltiin jo synnytyksestä, imetyksestä ja vauvanhoidosta terveydenhoitajan kanssa. Sf-mitta oli tällä kertaa hieman keskikäyrän yläpuolella, Hb kaikeksi yllätykseksi 130 ja verenpaine myös normaali. Nyyttis on tunnustelujen perusteella jo kivasti raivotarjonnassa. Sykkeet olivat keskimäärin 130 paikkeilla. Seuraava käynti sovittiin vasta parin viikon päähän.
Sairaalakassin pakkaamisesta inspiroiduin viime viikonloppuna. Nyyttikselle pakattiin kotiintulovaatteet pienen valinnanvaran kanssa, koska ei noista sääolosuhteista voi olla aina varma. Viime vapunpäivänäkin meillä satoi räntää... Itselle yritin pakata vaan ihan ne tarpeellisimmat jutut. Meiltä ei oo sairaalalle kovin pitkää matkaa, joten täydennystä voi aina hakea.
Olo on ollut viime aikoina kohtuullisen hyvä. Kiteytettynä väsyttää, kolottaa ja närästää, mutta niiden kanssa on tullut toistaiseksi ihan hyvin toimeen. Onneksi ei kuitenkaan enää töissä tarvitse olla! Nyyttis myllää vielä kovasti masussa ja välillä puskee niin kovasti, että tulee melkein masusta läpi! Tai siltä se ainakin tuntuu ja näyttää. Katsotaan millainen "pikku-pönkääjä" sieltä saadaan käsiimme <3
- Maru 37+0
(Kuvat: Oppi&Ilo - Vauvavuoden rakkaimmat hetket)
sunnuntai 25. maaliskuuta 2018
Maaliskuu kuulumisia
Aina mä vaan ihmettelen tätä samaa, että kyllä tämä aika vaan menee niin nopeesti. Tänään olen sovelluksen mukaan ollut lähes 250 päivää raskaana ja laskettuun aikaan enää vähän päälle 30 päivää. Äitiyslomalla oon ollut nyt viikon verran ja en mä oikein osaa vaan olla. Koko ajan puuhailemassa jotakin.
Työkaverit ihanasti muisti minua jäädessäni lomille ja sain Nyyttikselle virkatun pehmo-otuksen ja kudotun villahaalarin. Arvostan just eniten kaikkia ite tehtyjä juttuja, niissä on kivasti sitä omaa persoonallisuutta. :) Oli niin outoa jäädä pois töistä ja vähän haikeetakin, mutta eiköhän tähän uuteen arkeen vielä totu!
Meillä alkaa olla kaikki perusjutut aikalailla valmiina Nyyttistä varten. Puuttuu vain yksittäisiä pikkujuttuja. Vaatteet on valmiiksi jo laitettu, mutta ainakin pinnis pitäisi vielä laitella kuntoon.
Neuvolassa käytiin taas viikolla ja eipä siellä mitään sen ihmeempää tapahtunut, mittailtiin vaan arvoja. Verenpaine ihan perus, painoa tullut nyt 12 kg, sf-mitta keskikäyrällä 30,5 cm ja Nyyttiksen syke 147. Oon huomannut, että aamuisin mun sormien nivelet ovat jotenki aluksi tosi jäykät ja arat. Turvottelua on jaloissa edelleen iltaisin, jos oon ollut paljon seisaalla tai liikkeellä. Niin ja lonkat kipeytyy, jos on paljon liikkeellä esim. lähtee kaupoille kierteleen muutamaksi tunniksi. Hassuinta myös, että raskausarvet keskittyy juuri tuonne reisien ulkosyrjälle. Masussa mulla ei vielä oo yhtään jälkiä, mutta vielähän niitäkin saattaa keretä tulla tässä viimeisen kuukauden aikana. :D
Päivittäin me ihmetellään Nyyttiksen voimistuvaa möyrintää masussa. Maha heiluu ja tutisee välillä tosi kovastikin. Eilen bongasimme aika varmasti nyt sen, että hänellä oli hikka. Hän on siellä jalat ylöspäin vasemmalle ja pää on siellä jossain ilmeisesti jo raivotarjonnassa alhaalla. Välillä se kova möykkääminen masussa tuntuu ihan jo huonolta, mutta tiedetään ainakin se, että eloa on ja voimat kasvaa niinkuin pitääkin.
Vaimo tykkää jutella Nyyttikselle masun läpi lempeästi ja aina silloin meidän pöhkö koirakin havahtuu uniltaan ja tulee katsomaan, että puhutaanko hänelle vai kenelle. Se välillä ihan hätääntyy, käyskentelee ja piippailee, kun ei kiinnitetäkään siihen huomiota vaan hypistellään mun masua. :D Näen silmissäni sen kuitenkin "vartioimassa" tulevaisuudessa sisällä Nyyttiksen lähellä tämän unta. Lapset on parasta mitä koira tietää, tai ainakin heti ruoan ja lenkin jälkeen!
- Maru 35+0
Työkaverit ihanasti muisti minua jäädessäni lomille ja sain Nyyttikselle virkatun pehmo-otuksen ja kudotun villahaalarin. Arvostan just eniten kaikkia ite tehtyjä juttuja, niissä on kivasti sitä omaa persoonallisuutta. :) Oli niin outoa jäädä pois töistä ja vähän haikeetakin, mutta eiköhän tähän uuteen arkeen vielä totu!
Meillä alkaa olla kaikki perusjutut aikalailla valmiina Nyyttistä varten. Puuttuu vain yksittäisiä pikkujuttuja. Vaatteet on valmiiksi jo laitettu, mutta ainakin pinnis pitäisi vielä laitella kuntoon.
Neuvolassa käytiin taas viikolla ja eipä siellä mitään sen ihmeempää tapahtunut, mittailtiin vaan arvoja. Verenpaine ihan perus, painoa tullut nyt 12 kg, sf-mitta keskikäyrällä 30,5 cm ja Nyyttiksen syke 147. Oon huomannut, että aamuisin mun sormien nivelet ovat jotenki aluksi tosi jäykät ja arat. Turvottelua on jaloissa edelleen iltaisin, jos oon ollut paljon seisaalla tai liikkeellä. Niin ja lonkat kipeytyy, jos on paljon liikkeellä esim. lähtee kaupoille kierteleen muutamaksi tunniksi. Hassuinta myös, että raskausarvet keskittyy juuri tuonne reisien ulkosyrjälle. Masussa mulla ei vielä oo yhtään jälkiä, mutta vielähän niitäkin saattaa keretä tulla tässä viimeisen kuukauden aikana. :D
Päivittäin me ihmetellään Nyyttiksen voimistuvaa möyrintää masussa. Maha heiluu ja tutisee välillä tosi kovastikin. Eilen bongasimme aika varmasti nyt sen, että hänellä oli hikka. Hän on siellä jalat ylöspäin vasemmalle ja pää on siellä jossain ilmeisesti jo raivotarjonnassa alhaalla. Välillä se kova möykkääminen masussa tuntuu ihan jo huonolta, mutta tiedetään ainakin se, että eloa on ja voimat kasvaa niinkuin pitääkin.
Vaimo tykkää jutella Nyyttikselle masun läpi lempeästi ja aina silloin meidän pöhkö koirakin havahtuu uniltaan ja tulee katsomaan, että puhutaanko hänelle vai kenelle. Se välillä ihan hätääntyy, käyskentelee ja piippailee, kun ei kiinnitetäkään siihen huomiota vaan hypistellään mun masua. :D Näen silmissäni sen kuitenkin "vartioimassa" tulevaisuudessa sisällä Nyyttiksen lähellä tämän unta. Lapset on parasta mitä koira tietää, tai ainakin heti ruoan ja lenkin jälkeen!
- Maru 35+0
perjantai 23. helmikuuta 2018
Helmikuu kuulumisia
Helmikuu on hujahtanut kohta ohi seesteisissä merkeissä. Sairausloman jälkeen olen ollut taas töissä, mutta tällä viikolla alkoi olla taas vetämätön olo mm. yöheräilyjen takia, että hain vähän lääkäriltä lepolomaa loppuviikon. Nyt olisi enää kolme viikkoa töitä ennen äitiyslomaa!
Meillä oli pinniksen kanssa hieman säätöä. Tilasimme siis verkkokaupasta sängyn, joka tuotiin hienosti kotiin asti, mutta kun sitten avattiin paketti, niin pöh, kaikki kasausruuvit ym. pikkusälä puuttuivat pakkauksesta. Noh, saatiin ne ruuvit sit viikon kuluessa kirjeenä kotiin jälkikäteen asiasta reklamoituamme. Lähdettiin kasaamaan sänkyä ja kun se oli valmis, totesimme, että eipä ollutkaan kyseinen malli oikein tukeva ja laatu ei kyllä kohdannut hinnan kanssa. Laskettavan laidan mekanismikin takkusi niin, että sänkyä piti ränkätä melkein ilmassa, että laidan sai ala-asennosta ylös. Joten purettiin koko romu ja palautettiin.
Oltiin jonkun aikaa epätoivoisessa tilassa sänkyasian kanssa, mutta sitten torin sivulle ponnahti ilmoitus täydelliseltä vaikuttavasta melkein käyttämättömästä pinniksestä. Kävimme tarkistamassa paikan päällä, miltä vaikuttaa ja tehtiin kaupat. Sänky oli tukeva laskettavasta laidasta huolimatta, mekanismi toimi sutjakkaasti ja kunto uutta vastaava. Huh, sänkyasia ratkaistu! Vielä kun osaisi kasata puretun version taas jaloilleen ja ilman ohjetta :D
Perhevalmennuksetkin tuli tuossa käytyä ja ne eivät oikein vastanneet odotuksia. Toiselta valmennuskerralta, johon menin yksin, lähdin pois kesken. Ideana oli kierrellä erilaisilla pisteillä puolison/parin kanssa ja keskustella siinä aiheeseen liittyvistä asioista, joita olivat vauvanhoito, perheen jaksaminen, liikunta ja ruokavalio, parisuhde jne. Yhdellä pisteellä piti hoitaa vauvanukkea ja siinä kului aikaa noin 15-20 min/pari. Mulla ei kauaa mennyt, kun kiersin pisteet, vaikka yritin hitaasti perehtyä lippulappusiinkin. Odottelin sitten siihen vauvanhoitopisteelle pääsyä sellaiset 45 min, jonka jälkeen paloi kärsimättömät hormonikäämit ja lähdin kotiin. Päähän iski siinä puolen tunnin odottelun jälkeen visio siitä, mitä kaikkea hyödyllistä olisin voinut tehdä esim. kotona siinä ajassa, kun olin odotellut turhaan siellä, että pääsen hoitamaan vauvanukkea.
Toisella kerralla oli esimerkkiperhe 3kk ikäisen vauvan kanssa kertomassa omia kokemuksiaan raskaudesta, synnytyksestä ja vauvan ensimmäisitä kuukausista. Siitä nyt sai vähän enemmän irti käytännön vinkkejä omaankin käyttöön. Imetysvalmennus on ens kuulla ja toivottavasti se vastaisi enemmän odotuksia.
Eilen oli jälleen neuvola ja meillä oli nyt ensimmäinen käynti uudella terveydenhoitajalla. Muutimme joulukuussa, niin meillä tosiaan vaihtui neuvola ja terveydenhoitaja. Käynnillä kyseltiin kuulumisia ja ensimmäistä kertaa puhuttiin myös painosta ja herkuttelusta. Painoa tullut tällä hetkellä 11 kg. Ohjeeksi sain, että herkkupäivä vaan kerran viikossa :D
Sf-mitta oli 28 cm ja keskikäyrällä mennään edelleen sen suhteen. Nyyttiksen syke oli 140. Hän on edelleen erittäin virkeä möykkääjä eikä liikelaskentaa ole toistaiseksi vielä tarvinnut tehdä :)
- Maru 30+5
Meillä oli pinniksen kanssa hieman säätöä. Tilasimme siis verkkokaupasta sängyn, joka tuotiin hienosti kotiin asti, mutta kun sitten avattiin paketti, niin pöh, kaikki kasausruuvit ym. pikkusälä puuttuivat pakkauksesta. Noh, saatiin ne ruuvit sit viikon kuluessa kirjeenä kotiin jälkikäteen asiasta reklamoituamme. Lähdettiin kasaamaan sänkyä ja kun se oli valmis, totesimme, että eipä ollutkaan kyseinen malli oikein tukeva ja laatu ei kyllä kohdannut hinnan kanssa. Laskettavan laidan mekanismikin takkusi niin, että sänkyä piti ränkätä melkein ilmassa, että laidan sai ala-asennosta ylös. Joten purettiin koko romu ja palautettiin.
Oltiin jonkun aikaa epätoivoisessa tilassa sänkyasian kanssa, mutta sitten torin sivulle ponnahti ilmoitus täydelliseltä vaikuttavasta melkein käyttämättömästä pinniksestä. Kävimme tarkistamassa paikan päällä, miltä vaikuttaa ja tehtiin kaupat. Sänky oli tukeva laskettavasta laidasta huolimatta, mekanismi toimi sutjakkaasti ja kunto uutta vastaava. Huh, sänkyasia ratkaistu! Vielä kun osaisi kasata puretun version taas jaloilleen ja ilman ohjetta :D
Perhevalmennuksetkin tuli tuossa käytyä ja ne eivät oikein vastanneet odotuksia. Toiselta valmennuskerralta, johon menin yksin, lähdin pois kesken. Ideana oli kierrellä erilaisilla pisteillä puolison/parin kanssa ja keskustella siinä aiheeseen liittyvistä asioista, joita olivat vauvanhoito, perheen jaksaminen, liikunta ja ruokavalio, parisuhde jne. Yhdellä pisteellä piti hoitaa vauvanukkea ja siinä kului aikaa noin 15-20 min/pari. Mulla ei kauaa mennyt, kun kiersin pisteet, vaikka yritin hitaasti perehtyä lippulappusiinkin. Odottelin sitten siihen vauvanhoitopisteelle pääsyä sellaiset 45 min, jonka jälkeen paloi kärsimättömät hormonikäämit ja lähdin kotiin. Päähän iski siinä puolen tunnin odottelun jälkeen visio siitä, mitä kaikkea hyödyllistä olisin voinut tehdä esim. kotona siinä ajassa, kun olin odotellut turhaan siellä, että pääsen hoitamaan vauvanukkea.
Toisella kerralla oli esimerkkiperhe 3kk ikäisen vauvan kanssa kertomassa omia kokemuksiaan raskaudesta, synnytyksestä ja vauvan ensimmäisitä kuukausista. Siitä nyt sai vähän enemmän irti käytännön vinkkejä omaankin käyttöön. Imetysvalmennus on ens kuulla ja toivottavasti se vastaisi enemmän odotuksia.
Eilen oli jälleen neuvola ja meillä oli nyt ensimmäinen käynti uudella terveydenhoitajalla. Muutimme joulukuussa, niin meillä tosiaan vaihtui neuvola ja terveydenhoitaja. Käynnillä kyseltiin kuulumisia ja ensimmäistä kertaa puhuttiin myös painosta ja herkuttelusta. Painoa tullut tällä hetkellä 11 kg. Ohjeeksi sain, että herkkupäivä vaan kerran viikossa :D
Sf-mitta oli 28 cm ja keskikäyrällä mennään edelleen sen suhteen. Nyyttiksen syke oli 140. Hän on edelleen erittäin virkeä möykkääjä eikä liikelaskentaa ole toistaiseksi vielä tarvinnut tehdä :)
- Maru 30+5
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)