lauantai 21. lokakuuta 2017

Syyskuulumiset ja rv 14

Huhheijaa, kylläpä kesä humpsahti ohi nopeasti!  Tuli pikkuisen lomailtuakin, vaikka säät nyt eivät olleetkaan mitkään kesäisimmät. Ne suloisimmat aurinkopäivät osuivat tietenkin juuri niihin päiviin, kun piti hoitaa velvollisuuksia eli töitä sisätiloissa. 


Heinäkuussa meitä hoitava klinikka sulki ovensa ja avautui uudelleen elokuun alussa. Meillä kotona kävi kuitenkin hiljainen kuhina pinnan alla, nimittäin elokuulle suunniteltiin uutta lääkkeellistä pakastealkion siirtoa ja kierron pituutta piti hiukan arpoa keskenmenotyhjennyksen jälkeen. Ekat menkat tulivat onneksi jo 5 viikkoa tyhjennyksen jälkeen ja heinäkuullakin oli sopivasti vähän normaalia pidempi kierto, jolloin seuraavaan siirtoon valmistautumisen lääkkeiden kanssa sai ajoitettua heti elokuun alkuun. Olin innokkaana linjoilla klinikan ensimmäisenä aukiolopäivänä kesätauon jälkeen sopimassa siirtoaikataulua.

Elokuun puolivälin paikkeilla sulateltiin pari alkiota, joista toinen jakautui jotenkin huonosti ja joutui roskiin, mutta toinen oli sopiva siirrettäväksi. Jäimme odottelemaan rennohkosti tuloksia pariksi viikoksi. Lääkäri kyseli voinnistani, kun oli se keskenmenokin ennen kesää. Vointini on mitä erinomaisin, me emme jää tuleen makaamaan. 
Olemme luotuja kulkemaan eteenpäin, niinkuin junat ja naiset ovat ;) 

Oireita ei juuri ollut, mutta ruoansulatusvaivat ja migreeni vähän laittoivat ajattelemaan asiaa, että mitä jos? 
Taas olin malttamaton ja testasin tikkuja 11 päivää siirrosta ja mitä vielä, tulos oli positiivinen ja vielä täysin vahva sellainen. Ei mikään haamuilija. 


Syys- ja lokakuu ovat menneet siinä, että olen ollut väsynyt ja huonovointinen. En ole edes blogia jaksanut ennen tätä päivittää. Pahoinvointi alkoi rv 6 puolivälissä ja sitä oli 24/7. En ole vielä oksentanut, mutta se ei ollut kaukana tässä, kun ehdin jo syysflunssankin sairastaa ja yskin limaa keuhkoista yökkäyksien kera. Töissäolo oli päivä kerrallaan selviytymistä huonon olon kanssa. Nyt olo alkaa jo helpottaa, mutta väsyn edelleen helposti. Pahaa oloa aiheuttaa nälkä ja hajusteet. Olen joutunut siirtymään hajusteettomaan linjaan kosmetiikassakin. 

Nt-ultrassakin jo käytiin ja kaikki oli kunnossa. Pelotti mennä, koska ajattelin ettei Pikku-Nyyttis olisi enää siellä elossa, mutta kyllä se siellä hytkyi menemään ja oli kooltaan juuri sellainen kuin pitikin. Turvotus oli myös normilukemissa, joten tällä erää kaikki hyvin. Uskalsin jo ostaa parit vauvanvaatehömpätkin ja selattiin Vaimon kanssa vaunuja. 

Mun maha on jo hirveä pallukka, ihan kuin oisin pidemmälläkin jo raskaana. Vielä ei olla kuitenkaan tultu vauvakaapista ulos ja pötsin piilottelu jatkuu telttojen avulla. Parit Mamapöksytkin olen jo hommannut ja oi että ne vaan on mukavat joustoresoreineen. 
Doppleriin emme ole muuten haksahtaneet ja päätimme jättää sen ostamatta, koska emme oikein nähneet siinä meille mitään hyötyä. Ehkä se aiheuttaisi vain niitä kuuluisia harmaita hiuksia...

-Maru




sunnuntai 14. toukokuuta 2017

ICD O02.1 - Sikiön varhainen kuolema ja jääminen kohtuun

                     Mä annan sut pois, mä päästän sut pois vaikka sattuu....

                     Toukkis ei selvinnytkään enää pidemmälle kuin rv 9+2.




Neuvolan ensikäynnin jälkeen fiilikset olivat hyvät ja jäätiin odottamaan malttamattomana uusia käyntejä. Seuraava terveydenhoitajakäynti varattiin jo kesäkuun lopulle. Muutama päivä neuvolan jälkeen kävin verikokeissa ja sitten oli vielä yksi kontrolliultra klinikan puolella rv 9+4. Ennen käyntiä jo sanoin ääneen Vaimolle, että jokohan tää olis viimeinen kerta tänä vuonna, kun kulutetaan klinikan ovea.

Lääkäri oli pitkään hiljaa ultratessa ja syynäsi Toukkista, joka oli kasvanu huikeesti ja sillä oli jo pikkuiset käpälätkin. Yksi asia mitä skannasimme kaikki ruudulta oli se tuikkiva sydän, jota ei vain näkynyt. Lääkäri lopulta sanoi ääneen, että sydän ei siellä enää syki ja sikiö vastasi kokonsa puolesta rv 9+2. Elo siitä oli sammunut vain pari päivää aiemmin. Tieto järkytti meitä ja en hetkeen saanut sanottua mitään. Tuijotin ultrausruutua hiljaa. Ei me sellaisia uutisia haluttu nyt kuulla.

Sain kiireellisen lähetteen sairaalalle, jonne pääsin heti kolmen päivän kuluttua jälleen ultraukseen, jossa vahvistettiin Toukan varhainen kuolema kohtuun ja keskeytynyt keskenmeno. Sain mukaani kotiin tyhjennyslääkkeet, Cytotecit, ja korkkasin niitä suun kautta. Ensin neljä tablettia ja vielä kolme kertaa pari napsua kolmen tunnin välein. Viisi tuntia ensimmäisestä tablettisetistä alkoi reilunpaakin reilumpi vuoto rytinällä ja seurasimme tilannetta kotona kolmisen tuntia, jonka jälkeen olikin aika lähteä päivystykseen, koska vuodosta ei meinannu tulla loppua. Jäin yöksi seurantaan osastolle ja seuraavana päivänä jouduttiin vielä tekemään imukaavintaa, jolla saatiin suurin osa verihötöstä pois kohdusta. Hemoglobiini tipati yhden päivän aikana 40 yksikköä ja olo on sen mukainen. Olipahan kokemus, mutta toivoa ja uskoa parempaan loivat sairaalan kannustava ja auttavainen henkilökunta! Sääliminen ja voivottelu sekä toisaalta myös asian vähättely olisivat pahentaneet kurjaa oloa.

Synnärin osasto oli minun osaston yhteydessä ja vilkuilin siellä uteliaana kun tuoreet äidit kärräsi suloisia, kitiseviä pikkuisia pleksisängyssä käytävällä. En osannut olla katkera. Olin onnellinen ja iloinen, että joku oli jo onnistunut saamaan oman käärön ja pääsi tänään viettämään ensimmäistä kertaa äitien päivää. Onnea kaikille äideille siis! Ehkä se onni vielä osuu meidänkin kohdalle.

Nyt olo on toki tyhjä, mutta toiveikas tulevaisuuden suhteen. Entistä vahvempana eteenpäin, koska "The only way is forward". Uusi mahdollinen raskautuminen luonnollisesti jännittää tällaisen raskaudenkeskeytysepisodin jälkeen, mutta kukapa nyt tässä vaiheessa luovuttaisi. Meillähän on 11 alkioystävää pakkasessa vielä odottamassa!

Blogi hiljenee kesätauolle ja katsotaan, mitä syksyn tuulet tuovat mukanaan.

- Maru

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Raskausviikko 9

Yhdeksäs raskausviikko lähti käyntiin. Raskaana siis edelleen, verenvuodoista huolimatta! Huhhuh. Toukkis pitää meitä jännityksessä.

Neuvolassa käytiin lääkärin luona tosiaan muutama päivä sitten ultrauksessa ja lääkäri vakuutteli kaiken olevan oikein hyvin kohdussa. Toukkis oli siellä sydän pamppaillen pienenä myttynä kuplansa sisällä. Ei näkynyt vuotoja, ei hematoomaa, ei mitään hälyyttävää. Lääkäri arveli verekkään istukan tihkuttelevan, koska se näytti olevan lähellä kohdunkaulan suuaukkoa, vai miten se nyt meni. Aivan normaalia on kuulemma tämmöinen lievä verenvuoto. Hän kysyi, onko minulla kipuja ja hieman huolestuneena vastasin, että onhan niitä tässä ja tässä sivulla alavatsalla aina välillä. Lääkäri iloisesti totesi, että no sehän on oikein hyvä! Kohtu kasvaa, ne ovat kasvukipuja! Ja minä kun luulin, että nämä minun kivut eivät hyvää merkitse. Olipa mukavaa, kun neuvolalääkäri oli niin kannustava ja rauhoitteli meidän huolestunutta mieltä. Lääkärikäynnin jälkeen verenvuoto loppui toistaiseksi vähän kuin taikaiskusta.

Ensi viikolla olisi luvassa neuvolan ensikäynti. Lääkärillä käydessä huomasin, että neuvolan terveydenhoitajat vaikuttivat ihan mukavilta jutellessaan käytävässä muille vastaanotolle tuleville perheille. Minun pitäisi vielä täytellä ennen käyntiä esitietolomake sekä ruoankäytön kyselylomake. Neuvolakäynnin jälkeen raskausviikolla 10 tiedossa olisi vielä labrakokeet ja vielä yksi tarkistusultra klinikalla. Voi pysyisipä Toukkis meidän matkassa.

- Maru

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Raskausviikko 8

Kahdeksas raskausviikko alkoi harmillisesti, kun pyörälenkin jälkeen tunsin valumistuntemuksia ja vessassa paljastui jälleen haalea verinen vuoto. Iltaa kohden tiputtelu kuitenkin lakkasi sen päivän osalta.
Tänään rv 7+2 aamuisen koiralenkityksen jälkeen tuli taas se tunne, että nyt valuu jotain enemmänkin ja sain huomata, että verta oli tullut tälläkin kertaa ja hieman reilummin. Tänään on ollut myös hieman kipuja. Jokseenkin emme ole olleet edes hirveän paniikissa, koska tällä kertaa osataan jo käsitellä asia niin, että Toukkis voi olla kunnossa vaikka vuodan tai sitten ei ole kunnossa ja ei auta muuta kuin seurata tilannetta. Neuvolaan soittelin tänään kuitenkin ylipäänsä näistä tiputteluista ja kerroin myös tämän aamun hulauttelusta. Sain loppuviikolle ultrausajan, jossa sitten tarkistetaan tilanne. Jos vuoto runsastuu, niin täytyy sitten vaan aiemmin mennä lääkäriin.
Odottavan aika on piiiitkä.

RASKAUSVIIKOT:
- 8

VIIKON RASKAUSOIREET:
- Pahoinvointi
- Kuiva suu/Jano
- Väsyttää
- Erittäin arat rinnat

VIIKON HIMOTUIMMAT EVÄÄT:
- Banaani
- Mustikkajogurtti
- Omenamehu

VIIKON FIILIS:
- Ollako vai eikö olla raskaana? Loppuis jo tämä piinailu.

- Maru

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Raskausviikot 6-7

Kuudennen raskausviikon puolivälissä koimme melkoiset jännitysmomentit, sillä yhtenä iltana suihkun jälkeen humpsahti yllättäen kirkkaat veret pitkin reisiä ja peukalon kokoinen kudoksen palanen tupsahti pihalle ihan ilman ennakkovaroitusta tai kipuja. Eihän tämmöinen ryöpsähdys voi merkitä muuta kuin keskenmenoa ja hätäpäissäni soitin jo päivystyksen neuvontaan. Käskivät vaan seurailla tilannetta. Valuttelu kuitenkin loppui nopeasti eikä yölläkään tullut enää mitään.

Aamulla soitin heti klinikalle, että mitäs nyt tehdään, kun verta oli tulvinut illalla. Tuli äkkilähtö klinikalle ja minut ultrattiin ja verenvuotoja ei onneksi näkynyt, mutta kohdussa oli kaikeksi ihmeeksi pikkuinen kupla. Sieltä paljastui ruskuaispussi ja joku pikkainen putkula sen sisällä. Tenttasin lääkäriltä, että mitä tää on, onko se tuulimuna? Onko se kemiallinen? Mikä se on? Lääkäri totesi hymyssä suin, että se on alkio!

Kävelin kotiin ja näytin ultrakuvan Vaimolle epäuskoisena: masussa on toukkis ja se ei ole vielä turmeltunut! Olen edelleen niukasti tiputellut muutaman päivän silloin tällöin ruskeaa vuotoa ja pelännyt keskenmenoa ja kuljettanut koko pääsiäisenkin sidepakettia reissunpäällä mukana.

Tänään, raskausviikolla 6+, käytiin vaimon kanssa yhdessä uusi ultrauskeikka, joka oli varattu jo taannoin niiden alhaisten HCG-arvojen vuoksi. Ultrassa näkyi, että Toukkis oli kasvanut päälle parimilliseksi vastaten raskausviikkoja ja sillä näkyi pulssi! Sovimme vielä yhden ultrausajan klinikalle ennen kunnallista ultrausta, joka olisi vasta raskausviikolla 12. Lääkäri mukavasti onnitteli ja vinkkasi, että voisimme jo varata aikaa neuvolan ensikäynnillekin.
Laskettu aika sijoittuisi joulukuulle. Saisimme parhaimman joululahjan, mitä voisi toivoa. Peukut pystyssä, että kaikki menisi hyvin!


RASKAUSVIIKOT:
- 7

VIIKON RASKAUSOIREET:

- Närästys
- Jano
- Etova olo, ei ruokahalua
- Väsyttää väsyttää väsyttää!
- Erittäin arat rinnat

VIIKON HIMOTUIMMAT EVÄÄT:
- Juustoriisikakut + Oltermanni
- Appelsiinimehu
- Omenat

VIIKON FIILIS:
- Väsynyt, mutta onnellinen.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Jännitysviikot

HCG mitattiin uudelleen viikon päästä ensimmäisestä ja arvo oli kyllä noussut, mutta oli vain 1300. Lääkärin mukaan pitäisi olla tässä vaiheessa ainakin 4000. Raskausviikkoja olisi nyt vähä päälle viisi. Lääkäri suositteli tulemaan ultraukseen aiemmin kuin alunperin sovimme. Varasimme ajan siis ensi viikolle tarkistusultraukseen.
Mielessä pyörii vain kolme vaihtoehtoista syytä tälle huonolle hormoniarvolle:

1. Kohdunulkoinen raskaus. Se pelottavin.
2. Tuulimunaraskaus. Se masentavin.
3. Yksilölle ominaisesti ihan vain hitaasti nousevat hormonitasot. Se lohdullisin.

Meitä kyllä kamalasti jännittää ja pelottaa mennä ultraukseen. Harmi, kun meille sattuu nämä huonot tuurit. Eipä kyllä ainakaan vielä ole mitään huolestuttavia oireita ollut, vaan kaikki on muuten mennyt hyvin. 

- Maru

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Piina on päättynyt...

... ja nyt se jännitys vasta alkaakin!

Pp 11 olin heittämässä jo kirvestä kaivoon, koska olo oli sellainen, että kohta alkaa uusi kierto. Mahaan koski, päätä jomotti ja sitten vielä se kamala närästys/turvottelu, jotka olisivat ehkä voineet enteillä menkkoja. Halusin saada asioihin selvyyden ja siksi uhkarohkeasti päätin testata jo pp12 aamuna ekan kerran raskaustestillä.

Pp12 aamulla hämärässä zoomasin tikkua hetkisen ja ajattelin, että no joo, arvasin että blankkoa näyttää niinkuin aina. Paitsi hetkinen, mikäs haalea juova yhtäkkiä tulikin esiin? Onks se kohuttu Haamu? En viitsinyt Vaimoa herätellä vaan lähin keittämään kahvit samalla miettien, että voiskohan tää nyt olla sitä mitä luulen. Vaimo tsekkas herättyään viivan ja meinas, että onhan se haalea eikä tuosta nyt tiiä varmaksi sanoa. Päätimme testata uudestaan virallisesti pp14.

Pp14 tulos oli tämä:





Raskaana ollaan ainakin toistaiseksi näiden perusteella!
Soitettiin het klinikalle uutiset ja varattiin varhaisultra muutaman viikon päähän.

Ensimmäinen raskausoire oli omalla kohdallani siis selvästi hillitön närästely. Kaikki närästi, kaurapuurosta lähtien, alkaen pp9. Sitähän mä ihmettelinki, kun aina syömisen jälkeen poltteli ylävatsaa ja nousi tavaraa kurkkuun ja oli huono olo.





Vaimo teki meille Plussa-kakun ja osti kukkia. Oltiin niin iloisia, mutta toisaalta niin epäuskoisia!




Niin lähellä, mutta niin kaukana..? Pyysin klinikalta lähetteen HCG-verikokeeseen, uteliaisuuttani. Sain tänään tuloksen ja se oli vain 202 näin arvioidulla rv4, mikä oli lääkärin mukaan alakanttiin. Joudun ensi viikolla käymään uudestaan verikokeessa. Eipä nyt sitten tiedäkään taas miten käy.
Kerkesin ainakin vähän olla raskaana..

- Maru