Vauva-arki on imaissut meidät sisäänsä ja päivät kuluvat poikamme kasvua ja kehitystä seuratessa ja ihmetellessä. Poika on nyt kahdeksankuisena reilut 74 cm pitkä ja painaa 9,6 kg. Meillä ryömitään hurjaa vauhtia eteenpäin ja nouseskellaan polviseisontaan kaikkea sopivaa tukea vasten. Epämääräisestä hihkumisesta on siirrytty jo hieman tavujen hakemiseen, ÄMMÄMMÄM, ÄBBYYY, MAMMAMMA! Välillä poika unohtaa tavut ja pitää muuten vain ääntä ja möykkää sekä naureskelee makeasti hassuttelulle. Konttausasentoa harjoitellaan ja välillä kontataan pikkuisen eteenpäin. Istumista ilman tukea hän ei vielä hallitse. Hampaitakin ilmestyi seitsemän kuukauden ikäisenä kaksi alhaalle eteen.
Kiinteät maistuvat pojalle ja kaikki maailman eväät, mitä hänelle on tarjottu, ovat kelvanneet. Soseista on siirrytty nyt pikkuhiljaa karkeampaan ja sekin on sujunut ilman sen kummempaa säätöä. Pojan ehdottomat suosikkiruoat ja maut kyllä huomaa, kun suu ammottaa silloin erityisen isolla odottaen seuraavaa lusikkalastia.
Pojalle vaihdettiin autoon kaukalon tilalle seitsemänkuisena turvaistuin. Valintamme oli "merkkiuskollisina" Britaxin multitech 3. Isofixin jälkeen tuntui uuden turvaistuimen kiinnitys remmeineen hieman haasteelliselta, mutta siitäkin kyllä selvittiin. Kauppareissuja varten ostimme myös vielä kevyet sateenvarjorattaat autoon, jotka menevät näppärästi pieneen kasaan ja ne ovat tosiaan kevyet nostella ja työntää.
Nukkuminen on ollut meillä ainut haaste viimeaikoina. Yöt muuttuivat n. 4-5kk ikäisenä levottomiksi. Poika syö edelleen 2-3 kertaa yössä ja heräilee myös muuten vaan känisemään tai hänet pitää käydä kääntämässä masulta selälleen. Herätyksiä saattoi olla 5-10 krt/yö. Poika nukkui aiemmin kolmet päiväunet, mutta vajaa pari viikkoa sitten siirryimme kaksiin päikkäreihin, jolloin yöt hieman rauhoittui ja herätyksiä on ollut nyt "vain" 2-4 per yö.
Poika viihtyy kivasti leluilla leikkien lattialla. Häntä kiinnostaa myös äitien puuhailut kovasti esim. keittiössä. Astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys lienee joka vauvan lempparihommia ja niin meilläkin. Kova palo olisi jo osallistua siihen. Myös ruoan laittoa seurataan välillä jaloissa pyörien ja känisten ja nousemalla kaapin ovenkahvan avulla polviseisontaan. Lattialta bongataan myös pienet murut ja koirankarvat ja niitä pysähdytään hypistelemään ja ihmettelemään.
Tässä nämä päivät menevät rutiinien parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti