sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Laskettu aika kolkuttelee ovella

Vajaa 50 päivää vaimon laskettuun aikaan. Hui, joko se on niin lähellä!

Valmistautuminen uuteen tulokkaaseen on täydessä käynnissä meillä. Pikkuisen vaatearsenaalia on kartutettu ja hänelle järjestettiin oma kaappi. Ostimme hänelle myös uuden sitterin, vaimon haaveileman Tiny loven napperin, sillä poikanen kulutti edellisen käytetyn Emman sitterin puhki. Minäkin innostuin siitä napperista, kun sain sen koottua. Harmi ettei  jo poikaselle hommattu sitä! Se vaikuttaa hirmu kätevältä, kun sen saa unipesäksi ja sitten myös istuimeksi. Toki Emman rocker sitteri oli myös vertaansa vailla ja ajoi erittäin hyvin asiansa.

Edellisestä sisarusrataspohdinnoistani päästiin siihen pisteeseen, että meillä on nyt tuplarattaat ja vierekkäisillä istuimilla. Kävimme katsomassa myös yhtä päällekkäistä mallia, mutta siinä istuin oli niin lyhyt, että pitkänlainen poikasemme ei olisi kovin pitkään mahtunut siinä olemaan. Bongasin sitten käytettynä eräänä aamuna sopivat tuplikset, joihin oli tarjolla kahden istuimen lisäksi vauvankoppa. Niistä sitten päästiin heti samana päivänä tekemään kaupat. Sisarusrattaiksi kelpuutimme käytettynä Carena Gotlandit neutraalin harmaassa värissä. Plussaa oli, että ne mahtuivat kutakuinkin farkun perään kasassa ja niiden isot pyörät ei paljoa sohjostakaan piitannut, vaan rattaat kulki kevyesti, kun niillä kerran kruisailin testimielessä poikanen kyydissä. Istuimetkin ovat niissä suhteellisen tilavat.

Esikoispoikamme kasvu ja kehitys on hyvällä mallilla. Yksivuotisneuvolassa pituudeksi saatiin 79 cm ja paino oli noin 11kg. Edelleen mennään yhden yösyötön taktiikalla ja yöt ovat olleet viimeisen kuukauden myös vähän levottomia. Päivällä meillä syödään viisi ateriaa ja nukutaan yhdet 2h päikkärit ulkona rattaissa, jotka on ajoitettu klo 12-14. Tuttipulloa meillä ei enää käytetä kuin siihen yömaidon antoon. Päivällä juodaan nokkamukista tai pillipullosta. Lusikalla ei vielä oikein itse osaa syödä, mutta sormiruokailu sujuu. Pääsääntöisesti poika syö nyt samaa ruokaa kuin me itse. Korvikkeesta pitäisi siirtyä vielä normimaitoon tässä lähiaikoina. Tutista ei olla vielä yritetty vieroittaa.

Poika tykkää touhuta lelujen kanssa: palikat kiinnostaa ja renkaiden asettelu tötteröön. Musiikkia soittavat lelut ovat myös hauskoja pojan mielestä. Hän kävelee tukea vasten tosi hyvin ja tasapaino kehittyy koko ajan. Toivotaan, että kesän aikana saadaan kävely mukaan kuvioihin! Kaappien sisältö kiinnostaa ja tavarat haluttaisiin kaivaa niistä ulos lattialle ihmeteltäväksi.

Selviä sanoja ei vielä ole, mutta sanoja vähän haeskellaan niin, että yrittää sanoa esim. äiti "äittä" tai "dättäh" ja maitopurkissa on "lähhhmä":n kuva ja koirankin nimeä yrittää myös hahmotella :)